Lukupiirikeskustelu - Leena Krohn - Mitä puut tekevät elokuussa

Marjatta Hanhijoki: Leena Krohn. Akvarelli. 1998

Poika yritti rauhoittua. Hän tunsi kukkien tuoksuvan. Hän kuuli veden solisevan. Viileä terälehti hipaisi hänen poskeaan. Nyt hän näki vielä paremmin. Jokaisessa kukassa asui pieni jumala, ja jokaisen kukan oikea nimi oli Ääretön elämä. Poika tiesi nyt, että kasvit tiesivät, mutta niiden tietoa ei koskaan voisi kääntää sanoiksi. Niiden viisaus ylitti kaiken inhimillisen taidon, se oli kasvun erehtymättömyyttä. s. 74-76

Kirjan lukijoille varmaan selvisi vastaus siihen, mitä puut tekevät elokuussa. Minä olisin voinut jatkaa tämän kirjan lukemista vaikka kuinka kauan ja olisin halunut lukea lisää tarinoita meille keskenkasvuisille. Pidin Hyvin erikoisia ihmisiä tarinasta ja Hyvin erikoisten ihmisten klubista. Inkalla on taivas rinnassaan ja hän pystyy nousemaan ilmaan. Hanno on aurinkopoika eikä hänellä ole varjoa lainkaan. Anterolla taas ei ole peilikuvaa eikä voi olla varmaa siitä, onko hän edes olemassa. Nämä lapset kasvavat aikuisiksi, jolloin erityiset ominaisuudetkin katoavat. Toinen suosikkitarinani on Vihreiden lasten legenda, joka kertoo hämärän lapsista, jotka ovat kotoisin jostakin tuntemattomasta maasta ja he tulevat maan pinnalle kuullessaan kellojen kutsuvan soiton. Krohnin tarinoissa on mukana jotain surullista, kaipuuta, tavoittamatonta, vaikka ne ovatkin samalla positiivisia huumoriakaan unohtamatta. Karko Utra on ehdottomasti tämän jälkeen suosikkikryptozoologistini ja hänen kiinnostavat tutkimuksensa epävirallisten eläinten parissa.

Mitä te piditte tästä Leena Krohnin kirjasta? Onko teillä joku erityinen oma suosikkitarina? Pidättekö yleensä fantasiakirjallisuudesta, joksi kirjan voisi luokitella? Olen aikaisemmin lukenut Krohnilta Tainaronin ja Daturan tai harha, jonka jokainen näkee. Minä pidän kovasti Krohnin filosofisista teksteistä ja kauniista kielestä, vaikka merkitysten ymmärtäminen välillä vaatii ihmettelyä ja sulattelua, ainakin minulta.

Leena Krohn (s.1947) on palkittu ja maailmallakin tunnettu kirjailija, jolla on laaja tuotanto. Hän on kirjoittanut romaaneja, lastenkirjoja, novelleja sekä esseitä. Kehoitan tutustumaan Leena Krohnin omiin kotisivuihin, josta tuo akvarellikuvakin on. Siellä on lisää myös Leenan ajatuksia ja tekstejä.

Leena Krohn

Muistuttelen, että pian 10.5 lukupiiri-blogissa keskustellaan Leena Krohnin teoksista. Yhteisluettavana on
Mitä puut tekevät elokuussa: Seitsemän kertomusta keskenkasvuisille, mutta vaikkei tätä kirjaa olisi ehtinyt lukeakaan, niin vapaasti saa tuoda keskusteluun mukaan muita lukuvinkkejä ja lukukokemuksia.

Leena Krohnilla on erittäin laaja tuotanto ja hän on voittanut lukuisia palkintoja, mm. Finlandia-palkinnon vuonna 1992 esseenovellikokoelmallaan Matemaattisia olioita tai jaettuja unia. Toivottavasti keskusteluun löytäisi mukaan lukijoita, joille on useampi Krohnin teos tuttu, sillä itse olen vielä ihan aloittelija. Ihastelen kuitenkin hänen teostensa nimiä.. Vihreä vallankumous, Älä lue tätä kirjaa, Matemaattisia olioita ja jaettuja unia, Unelmakuolema, Auringon lapsia..

Leena Krohn: Mitä puut tekevät elokuussa

Toukokuun kuukauden kirja on Leena Krohnin vuonna 2000 ilmestynyt Mitä puut tekevät elokuussa. Seitsemän kertomusta keskenkasvuisille. Kuten kirjan alaotsikko kertookin, niin teos sisältää seitsemän kertomusta ja ne jatkavat kirjailijan filosofisten pienkertomusten sarjaa. Krohnille tuttuun tyyliin luvassa on tarinoita ihmisistä ja eläimistä, jotka ovat hyvin erikoisia. Kirjailija on itse kuvittanut kirjan ja olen kiehtovia kuvia jo ihaillen selaillut.

Krohnin maailmaan voi sukeltaa myös lukemalla hänen muuta tuotantoaan. Lukupiirikeskustelu alkaa 10.5.2011.

Toukokuussa keskustellaan Leena Krohnista

On taas aika paljastaa seuraava lukupiirikirja. Valitsimme Saran ja Hannan kanssa toukokuun kirjaksi Leena Krohnin teoksen Mitä puut tekevät elokuussa. Palaan esittelemään kirjan kuvan ja tarkempien tietojen kanssa viikonlopun aikana; teokseen tutustumisen voi joka tapauksessa aloittaa vaikkapa tästä Helsingin Sanomien artikkelista.

Huom! Päätimme, että toukokuun 10. päivä alkavassa keskustelussa voidaan puhua myös muista Krohnin teoksista kuin juuri tästä kirjasta. Voit siis lukea jotain muutakin Krohnilta tai osallistua keskusteluun, jos olet tutustunut Krohniin jo aiemmin. Minä en ole lukenut vielä Mitä puut tekevät elokuussa -teosta, mutta yleisesti olen sitä mieltä, että kaikkien pitäisi lukea edes kirjan tai parin verran Krohnia, hän on niin omanlaisensa kirjailija.

Lukupiirikeskustelu: Andrus Kivirähk, Riihiukko

On jälleen lukupiirikeskustelun aika. Toivottavasti moni on lukenut Andrus Kivirähkin Riihiukon. Olisi hauska tietää, mitä mieltä olitte kirjasta ja millaisia tulkintoja se herätti! Onko tämä hyvä esimerkki nyky-Viron kirjallisuudesta, osaako kukaan kertoa?

Minun on myönnettävä, etten osaa sanoa Riihiukosta oikein mitään täsmällistä. Myönnän lukeneeni teoksen kovin nopeasti, sillä yllättäen teinkin tämän viikon talvilomallani kaikkea muuta paitsi luin, vaikka toisin olin kuvitellut. Pääasiallinen mielikuvani Riihiukosta on se, että se oli ällistyttävä. Jo heti alussa paljastui, että tämä kirja on satiirinen ja monin tavoin absurdi. Mitään samantyyppistä en muista lukeneeni hetkeen - tai ollenkaan. Heti ei nimittäin tule mieleen kirjaa, jossa syödään saippuaa ja kynttilöitä, isketään ruttoa puukolla sorkkaan tai olisi mitään muutakaan sellaista, mitä tässä kirjassa tapahtui. Riihiukon kylän marraskuu oli melkoisen vauhdikas! Kun kerronta oli selkeää, lukijakin pysi helposti kärryillä tuon marraskuun tapahtumissa. Ainakin sitten, kun oli ymmärtänyt, mikä se kratti oikein on.

Helppolukuisuudesta huolimatta kirjaa oli minusta aika hankala tulkita rivien välistä tai vertauskuvallisesti. Luulen, että Viron historian ja kulttuuriperinteen tunteminen olisi antanut Riihiukosta aivan eri kuvan. Koska itselleni ei nyt muodostunut kovin selkeää tulkintaa ko. kirjasta, katsoin, mitä muut ovat sanoneet.

Helsingin Sanomat varottaa pitämästä Riihiukkoa taloudellisena menestyskertomuksena. Hannu Marttila kirjoittaa:
"Mutta varjelkoon meitä suomalaisia näkemästä kirjan väkeä veljeskansan talousihmeen vertauskuvana." Hän esittää, mielestäni uskottavasti, että kyse on enemmänkin sankaruudesta, ja se taas on Suomessa ja Virossa erilaista: "Suomessa sankaruus on nähty yksinäisenä uhmana ja raivona luonnon ja herrojen taipumattomuutta vastaan. Virossa, jonka historia on ollut monin ajoin paljon rankempi, ovela on voinut selviytyä vain sieppaamalla miehittäjän taskusta leipäpalan. Kansantarinat kertovat kavalista ihmisistä, jotka huijaavat piruakin. Vaikka kertoja voittaa naurajat puolelleen, traaginen asetelma on kaikille liiankin tuttu: vahvempi vie kuitenkin lopuksi kaiken."
 
Riihiukko on ilmeisesti onnistunut huijari- ja selviytymiskuvaus, sillä sekä tämä kirja että muu Kivirähkin tuotanto ovat Virossa suosittuja. Minua ilahdutti kirjassa erityisesti kerronta, joka oli sillä tavalla elävää, että näin tarinat mielessäni. En siis hämmästynyt, kun Google tiesi kertoa, että Riihiukko tunnetaan myös näytelmänä.

Hämmästelin hieman kirjan tekstin tyyliä. Tiedän, että kyse on uudesta kirjasta, vaikkeivat tapahtumat nyky-Viroon sijoittuneetkaan. Mielestäni kuulosti kuitenkin liian uudenaikaiselta ja tarpeettomaltakin, että kirjassa oli Mitä vittua -tyyppisiä repliikkejä. Osa sanonnoista kuulosti myös ihan suomalaisilta, mutta koska en osaa viroa kuin aivan vähän, en voi vertailla, miten asiat olivat alkutekstissä. Häiritsikö ketään muuta paikoin liian nykyaikaiselta ja jotenkin huolimattomalta tuntuva teksti, etenkin dialogi?

No niin, Keskustelu on avattu ja sana on erittäin vapaa - kaikenlaisia Riihiukko-kommentteja otetaan mielellään vastaan! :)
　

Huhtikuussa valloitetaan Viro!

Lukupiiri-blogin gallup siitä, mikä maa seuraavaksi valloitetaan kirjallisesta näkökulmasta, päätyi Viron ja Suomen tasapeliin. Päätimme julistaa näistä voittajaksi Viron. Viron kirjallisuus on ainakin itselleni varsin vierasta, mutta ehkä kaikki muuttuu tänä vuonna: Viro on vuoden 2011 Helsingin kirjamessujen teemamaa. Lukupiiri on siis ajan hermolla. ;)

Nykyvirolaisista teoksista luettavaksi valikoitui Andrus Kivirähkin teos Riihiukko. Vuonna 1970 syntynyt Kivirähk on julkaissut lukuisia teoksia, ja Absurdia-nettisivuilla hänen sanotaan kuuluvan Viron kiehtovimpien nuorten kirjailijoiden joukkoon. Ote sivulta: "Kivirähk on ammatiltaan toimittaja ja tunnettu pääasiassa sanomalehdissä julkaistuista humoristisista ja tabuja rikkovista pakinoistaan. Hän on loistava tarinankertoja, jonka kertomukset huokuvat lämmintä ja herkkää huumoria."

Riihiukko on saanut Viron kirjallisuuden parhaan proosateoksen valtionpalkinnon. Kustantajan mukaan kyseessä on omaperäisen virolaisen kulttuurivaikuttajan humoristinen tarina ihmisten ahneudesta. Kertomus sijoittuu päähenkilön riihiukon kotikylään, eikä kylä kuulosta aivan tavalliselta: "Riihiukon kotikylässä on käynnissä taukoamaton varastaminen ja omaisuuden kokoaminen. Ukolla on tepsivä konsti vaivaan kuin vaivaan, mutta kyläläisten pahimmalle taudille hänkään ei mahda mitään: ahneus on tullut jäädäkseen. Kommelluksia riittää, kun aivan kaikki voudeista karjapiikoihin kähveltävät niin tyhmänylpeältä kartanonväeltä kuin toisiltaankin. Eivätkä ihmiset ole kylän ainoat toimijat. Taidokkaasti kirjailija kuljettaa tarinassaan krattia, ruttoa, horkkaa, ihmissutta ja muita kansantarinoiden hahmoja."

Tarina kuvaa Viron maaorjuuden aikaa, mutta sen voi lukea myös nyky-Viron kuvauksena. Kuulostaa monipuoliselta ja mielenkiintoiselta!

Keskustelu Andrus Kivirähkin Riihiukosta alkaa tuttuun tapaan 10. päivä kuuta. Viro valloitetaan siis 10.4. Tervetuloa mukaan!

Lukupiirikeskustelu - Anna Liisa

Minna Canthin Anna Liisa (1895) kertoo samannimisestä nuoresta tytöstä, joka päätyy surmaamaan aviottomana syntyneen lapsensa, mutta tunnustaa syntinsä ennen kuin astuu liittoon kihlattunsa kanssa ja suoraselkäisesti on valmis suorittamaan rangaistuksensa, yksin. Tällaista omatunnon velvoitusta ja sisäisen totuuden voittoa on kuvattu Canthin tuotannossa Tolstoin vaikutukseksi.

Anna Liisa on menossa naimisiin Johannes Kivimaan kanssa, mutta onnea varjostaa hänen aiempi suhteensa Kortesuon tilan entiseen renkimieheen, Mikkoon.Vastakkain asettuvat todellisuus ristiriitoineen ja ankara talonpoikainen moraali, jossa korostetaan neitseellistä avioliittoa ja siveyttä. Minusta oli ahdistavaa, kuinka paljon Anna Liisa joutui kantamaan sisällään ja millaisen kiristyksen uhriksi hän joutui. Se tunne oli lukiessa niin voimakas, että se ajoi jopa tuon lapsensurmaamisen ohi. En välittänyt niinkään lapsesta, vain Anna Liisasta.

Keräsin tähän vähän näytteitä Canthin kirjeistä, koska niissä näkyy Anna Liisan luontiprosessia. Jatkan kirjeiden parissa, mikäli haluatte lisää näytteitä.

Minna Canth kirjoittaa Anna Liisasta ystävälleen Emilia Bergbomille 22.2.1895:
"Vielä minulla on semmoinen tuuma, että tämän näytelmän lopetettua, tarttuisin heti käsiksi uuteen. Enkä antaisi sen ennakkoluulon tulla esteeksi, etten muka nyt kykenisi, koska juuri olen yhden kirjoittanut. Otan sen toisen sitten porvariselämästä, kun tämä on kansan elämästä. Muuten olen tätä kirjoittaessani tullut uudelleenkin siihen päätökseen, että kansan ihmiset ovat paljon draamallisempia kuin nykyaikaiset kulttuuri ihmiset. Luonteet ovat yksinkertaisemmat ja kokonaisemmat, tunteet eheämmät ja valtavammat. Eikä niitä ehkäise mitkään reflektioonit."

29.3.1985
"Minä tässä juuri kirjoittelen näytelmääni. Arpajaishommat veivät aikaa, mutta loppupuolella kolmas näytös jo on. Se loppu "klämmi" pitäisi saada hyväksi. En tiedä, tuleeko tämä yleisöä miellyttämään, sillä se on raskaanlainen ja jotenkin synkkä. Riippuu paljon siitä, miten pääosa Anna Liisa, esitetään. [J.H] Erkon Kullervo kuuluu myöskin valmistuvan ensi vuodeksi. Kyllä kait tämä Anna Liisa pitäisi siinä tapauksessa mennä aikaisemmin, sillä Kullervon jälkeen se ei enää maistuisi miltään.  Täälläkin näkee, että yleisön maku on järkiään muuttunut. Ei se enää rakasta realismia, kuta satumaisempaa ja kevyempää, sitä parempi."

10.6.1985
"Niin, kuinkako on minun näytelmäni laita? Se kävi niin, että kuin luulin sen valmiiksi ja luin ääneen muutamille ystäville, - joista [K.E.] Frisk ainoa arvostelijaksi kykenevä -huomasin, että viimeinen eli kolmas näytös oli kokonaan kelvoton. Sitä vastoin ensimmäinen ja toinen näytös tuntuivat aivan valmiilta, jonka tähden jätin ne semmoisiksi kuin olivat ja ryhdyin kolmanteen näytökseen uudelleen käsiksi. -- Tällä viikolla sen nyt yhtä kaikki lopetan. Pahempi vaan, etten tiedä, onko se nytkään onnistunut. Semmoisenaan saanee nyt kumminkin käydä, sillä en minä sitä paremmaksi saa."

Kirjevalintani ovat siinä mielessä huonoja, että nämä ovat alunperin kirjoitettu ruotsiksi ja sitten myöhemmin suomennettu. Etsin myöhemmin lisää kirjenäytteitä Anna Liisasta, jos löytäisin alunperin suomenkielisen kirjeen, niin voisimme verrata Canthin kieltä näytelmän kieleen.

Alustavia kysymyksiä keskustelua herättelemään:
Mitä mieltä olitte näytelmän tarinasta? Oliko se teistä uskottava? Millainen hahmo Anna Liisa oli? Pystyikö häneen samaistumaan? Toimiko näytelmän dramaattinen jännite ja henkilöhahmojen vastakkainasettelu vielä 2010-luvulla luettaessa? 

Minna Canth oli oppinut puhutun suomen lapsena, kirjoittamaan hän oppi ensin ruotsiksi ja myöhemmin aikuisena hän opetteli myös standardi-suomen normeja. Hänellä ei ollut mitään kotimurretta tai paikallisidentiteettiä suomeksi. Dialogejaan hän luetutti mm. palvelijoillaan saadakseen niihin autenttisuuden tuntua.
Millaiselta Canthin kieli tuntui?

Potkaisen nyt keskustelun käyntiin ja teen myöhemmin lisäkysymyksiä, mikäli on tarvetta.