Minna Canthin Anna Liisa (1895) kertoo samannimisestä nuoresta tytöstä, joka päätyy surmaamaan aviottomana syntyneen lapsensa, mutta tunnustaa syntinsä ennen kuin astuu liittoon kihlattunsa kanssa ja suoraselkäisesti on valmis suorittamaan rangaistuksensa, yksin. Tällaista omatunnon velvoitusta ja sisäisen totuuden voittoa on kuvattu Canthin tuotannossa Tolstoin vaikutukseksi.
Anna Liisa on menossa naimisiin Johannes Kivimaan kanssa, mutta onnea varjostaa hänen aiempi suhteensa Kortesuon tilan entiseen renkimieheen, Mikkoon.Vastakkain asettuvat todellisuus ristiriitoineen ja ankara talonpoikainen moraali, jossa korostetaan neitseellistä avioliittoa ja siveyttä. Minusta oli ahdistavaa, kuinka paljon Anna Liisa joutui kantamaan sisällään ja millaisen kiristyksen uhriksi hän joutui. Se tunne oli lukiessa niin voimakas, että se ajoi jopa tuon lapsensurmaamisen ohi. En välittänyt niinkään lapsesta, vain Anna Liisasta.
Keräsin tähän vähän näytteitä Canthin kirjeistä, koska niissä näkyy Anna Liisan luontiprosessia. Jatkan kirjeiden parissa, mikäli haluatte lisää näytteitä.
Minna Canth kirjoittaa Anna Liisasta ystävälleen Emilia Bergbomille 22.2.1895:
"Vielä minulla on semmoinen tuuma, että tämän näytelmän lopetettua, tarttuisin heti käsiksi uuteen. Enkä antaisi sen ennakkoluulon tulla esteeksi, etten muka nyt kykenisi, koska juuri olen yhden kirjoittanut. Otan sen toisen sitten porvariselämästä, kun tämä on kansan elämästä. Muuten olen tätä kirjoittaessani tullut uudelleenkin siihen päätökseen, että kansan ihmiset ovat paljon draamallisempia kuin nykyaikaiset kulttuuri ihmiset. Luonteet ovat yksinkertaisemmat ja kokonaisemmat, tunteet eheämmät ja valtavammat. Eikä niitä ehkäise mitkään reflektioonit."
29.3.1985
"Minä tässä juuri kirjoittelen näytelmääni. Arpajaishommat veivät aikaa, mutta loppupuolella kolmas näytös jo on. Se loppu "klämmi" pitäisi saada hyväksi. En tiedä, tuleeko tämä yleisöä miellyttämään, sillä se on raskaanlainen ja jotenkin synkkä. Riippuu paljon siitä, miten pääosa Anna Liisa, esitetään. [J.H] Erkon Kullervo kuuluu myöskin valmistuvan ensi vuodeksi. Kyllä kait tämä Anna Liisa pitäisi siinä tapauksessa mennä aikaisemmin, sillä Kullervon jälkeen se ei enää maistuisi miltään. Täälläkin näkee, että yleisön maku on järkiään muuttunut. Ei se enää rakasta realismia, kuta satumaisempaa ja kevyempää, sitä parempi."
10.6.1985
"Niin, kuinkako on minun näytelmäni laita? Se kävi niin, että kuin luulin sen valmiiksi ja luin ääneen muutamille ystäville, - joista [K.E.] Frisk ainoa arvostelijaksi kykenevä -huomasin, että viimeinen eli kolmas näytös oli kokonaan kelvoton. Sitä vastoin ensimmäinen ja toinen näytös tuntuivat aivan valmiilta, jonka tähden jätin ne semmoisiksi kuin olivat ja ryhdyin kolmanteen näytökseen uudelleen käsiksi. -- Tällä viikolla sen nyt yhtä kaikki lopetan. Pahempi vaan, etten tiedä, onko se nytkään onnistunut. Semmoisenaan saanee nyt kumminkin käydä, sillä en minä sitä paremmaksi saa."
Kirjevalintani ovat siinä mielessä huonoja, että nämä ovat alunperin kirjoitettu ruotsiksi ja sitten myöhemmin suomennettu. Etsin myöhemmin lisää kirjenäytteitä Anna Liisasta, jos löytäisin alunperin suomenkielisen kirjeen, niin voisimme verrata Canthin kieltä näytelmän kieleen.
Alustavia kysymyksiä keskustelua herättelemään:
Mitä mieltä olitte näytelmän tarinasta? Oliko se teistä uskottava? Millainen hahmo Anna Liisa oli? Pystyikö häneen samaistumaan? Toimiko näytelmän dramaattinen jännite ja henkilöhahmojen vastakkainasettelu vielä 2010-luvulla luettaessa?
Minna Canth oli oppinut puhutun suomen lapsena, kirjoittamaan hän oppi ensin ruotsiksi ja myöhemmin aikuisena hän opetteli myös standardi-suomen normeja. Hänellä ei ollut mitään kotimurretta tai paikallisidentiteettiä suomeksi. Dialogejaan hän luetutti mm. palvelijoillaan saadakseen niihin autenttisuuden tuntua.
Millaiselta Canthin kieli tuntui?
Potkaisen nyt keskustelun käyntiin ja teen myöhemmin lisäkysymyksiä, mikäli on tarvetta.
Lyhyesti sanottuna: tarina oli toimiva ja hyvä. En saanut mitään kunnon analyysiä aikaiseksi, kun yritin omaan blogiini siitä kirjoittaa.
VastaaPoistaMä en ollut tiennyt noita juttuja Canthin kielitaustasta. Kieli oli hyvää taustasta huolimatta eikä mitenkään vanhanaikaista niin kuin joissakin muissa klassikoissa.
Minusta tämä on Minna Canthin parhaita kirjoituksia, nimenomaan sen takia, että se toimii vielä tänäkin päivänä. Olen koulusssa luetuttanut kirjaa, ja sen saama palaute on aina sama: tämä voisi tapahtua nykyisinkin. Ei kylläkään ihan kirjaimellisesti, koska nykyisin voi tehdä abortin, mutta se, että jos käy niin kuin kirjassa eli tapahtuu vahinko, nuori tyttö on pahimmassa tapauksessa yksin ja poika voi tehdä niin kuin Mikko, eli hävitä maisemista. 16-vuotiaan tytön on helppo samastua Anna Liisaan. Myös kieli on helppoa ja sellaista, jonka nykyihminen ymmärtää helposti. Monesti vanhoja teoksia on vaikea lukea, koska sielä on vanhoja sanoja ja lauserakenteet ovat vanhoja myös, mutta Canthin kohdalla tätä ongelmaa ei ole. Koulun lukijapalautteen puolesta ja omien kokemusteni puolesta voisin sanoa, että kieli ja tarina toimii vielä tänä päivänäkin. Ja lisäisin vielä, että valitettavasti. Vaikka Canthilla on selvä sanoma tässä näytelmässä, ei suhtautuminen vahinkoraskauksiin juurikaan ole muuttunut nykymaailmassa, vaikka elämmekin ns. tasa-arvoisessa maassa: tytöt jäävät yksin.
VastaaPoistaNautin kirjan lukemisesta, mutta tarina jätti kuitenkin jotenkin kylmäksi. Tai ehkä nyt iski vain vastauspaniikki. Tuli sellainen koulumainen fiilis noista ylläolevista keskustelunavauskysymyksistä:) En osaa vastata mihinkään niistä:D Se taitaa johtua lähinnä siitä, että luen kirjoja ehkä hieman kapeakatseisella tyylillä. Anna Liisankin tarinaan suhtauduin niin, että tämä on nyt 1800-luvun lopun Suomessa eläneen nuoren tytön tarina ja hänelle kävi näin ja näin. En edes ajatellut niin pitkälle, että miten Anna Liisalle kävisi tämän päivän Suomessa jne. Antaisi kyllä mukavasti lisää syvyyttä lukemiselle, jos heittäytyisin ajattelemaan enemmän:)
VastaaPoistaNyt mentiin asiasta sivuun, eli tarkoitus oli sanoa: pidin kirjasta, se oli paljon helpommin lähestyttävä kuin monet muut lukemani klassikot. Tulen varmasti lukemaan Canthilta jotain muutakin nyt vauhtiin päästyäni.
Kiitos keskustelijoille. Kommentoin Sonjalle, että kysymyksiin ei tarvitse vastata, sillä eiväthän nämä mitään koulutehtäviä ole. Herättelin vain jotain ajatuksia elämään, jotta keskustelu lähtisi sykkimään eteenpäin. Aika pitkällehän näissä lukupiirin keskusteluissa on keskusteltu enemmän juuri lukukokemuksista ja toisten kommentteihin viitattu, enemmän kuin otettu painetta noista herättelykysymyksistä. :)
VastaaPoistaMari A. oli kuitenkin oivallisesti tuonut tämän päivän koulumaailmasta esimerkkejä ja nuorten ajatuksia ja niitä on ihana kuulla kirjasta keskustellessa.
Canthista kyllä innostuu ja tekee mieli lukea lisää. Onko paikalla niitä, jotka ovat lukeneet Anna Liisan aiemmin. Muuttuiko lukukokemus ollenkaan? Itse huomasin nyt kiinnittäväni ihan eri tavalla huomiota tekstiin ja ehkä nuo kysymyksenikin nousivat sen tähden pohtimaan juuri kieltä ja vaikutuksia nykylukijassa.
Olen toistellut tätä omassakin blogissani aika usein, mutta minusta Minna Canth on yksinkertaisesti ihailtavan hieno kirjailija. Kaikki mitä olen häneltä lukenut, on ollut ajattoman tarkkanäköisesti ihmistä kuvaavaa ja pelottavan todentuntuista yhä vieläkin. Sanon kuten Mari A., että valitettavasti Canth ei ole yhtään vanhentunut. Tietenkin puitteet ja tavat olivat erilaiset 1800-luvulla, mutta ihminen ei ikävä kyllä muutu.
VastaaPoistaMinun on hieman vaikea asennoitua Anna Liisaan ei-koulukirjamaisesti, koska luin tekstin ensimmäisen kerran juuri tenttiin, nyt kertailin kyllä vielä Lukupiiriä varten netistä. Minulla on siinä samat fiilikset kuin Hannalla, että jopa lapsen surma jää sen varjoon, mitä tuskaa lukija kokee Anna Liisan puolesta. Hyvin vaikuttava teksti!
Kävin muuten muutama vuosi sitten katsomassa Papin perheen teatterissa. Minusta sekin on vaikuttava samalla ahdistavalla tavalla kuin muutkin Canthin tekstit ehkä aivan hupinäytelmiä lukuun ottamatta. Papin perheessä kuvataan hankalia perhesuhteita, eikä sellaisistakaan ole päästy nyky-Suomessa. Olimme ystäväni kanssa aivan hämmentyneitä, kun muu yleisö meitä lukuun ottamatta NAUROI koko ajan. Minusta Canthin tekstien sanomissa ei ole vieläkään mitään nauramista, ikävä kyllä.
Juuri ehdin lukea loppuun, ja heti pitää hyökätä kommentoimaan :-)
VastaaPoistaPakko sanoa että näytelmät toimivat minulle kyllä huomattavasti paremmin, noh, näyttämöllä. Kielellisesti Canthin teksti on minusta vielä hyvinkin ymmärrettävää, eli samoilla linjoilla olen kuin Velma! Anna-Liisassa on vielä vähemmän 'vaikeita' osuuksia kuin Työmiehen vaimossa.
Huomasin myös saman kuin Hanna tuon lapsen suhteen. Anna-Liisan ahdistus on niin päällä tässä näytelmässä, että surmattu lapsi jää ikään kuin välineeksi. Minusta erityisesti se kohta jossa Pirkko puhuu vauvoista oli sellainen, että melkein näki silmissään Anna-Liisan ilmeet :-/
Asia on edelleen ajankohtainen! Tyttöhän se viime kädessä joutuu seurauksista vastaamaan, ja poika tekee sen jos tahtoo. Tässä näytelmässä harmitti, että Mikko oikeastaan pääsi koko tuhosta ilman mitään vahinkoa, kun taas vanhemmat, Johannes ja Pirkko - Anna-Liisasta puhumattakaan - joutuvat kärsimään. Sellaista myös mietin, että Rovastin rooli oli kovin valistushenkinen :-)
Luultavasti ennemmin tai myöhemmin näitä Canthin pääteoksia voisi/pitäisi lukea uudestaan. Varmaan uusintakierroksella pystyisi paremmin miettimään kieltä ja ehkä sisältöäkin syvemmin. (Hitsi, Jotuniakin pitäisi lukea!)
Meni vähän heittelyksi kommentointi tällä kertaa. Meni töihinpaluuviikon ruuhkassa niin viime tipalle Lukupiiri-lukeminen, että en ole ehtinyt yhtään sulatella... katsotaan tulisiko jotain lisättävää sitten kun ehdin postauksen kirjoittamiseen asti :-)
Yhdyn aiempiin kommentteihin siinä, että Canthin kieli ja tarina (niin kuin Canthin teokset yleensäkin) ovat kestäneet hyvin aikaa. Canthia on minusta aina miellyttävä ja helppo lukea, vaikka teemat raskaita ovatkin.
VastaaPoistaOman blogin puolella pohdinkin jo Anna-Liisan olemusta. Olen niin paljon aiemmin törmännyt tähän Anna-Liisa-uhri-asetelmaan, että nyt hain jotakin muuta. Mielestäni Anna-Liisa onkin hahmona itseasiassa hyvin vahva persoona. Loppujen lopuksi kaikissa tärkeissä käänteissä A-L ei ole alistunut eikä alistu pompoteltavaksi, vaan tekee itsenäisiä päätöksiä. Sen takia Anna-Liisan kuvaaminen pelkästään uhrina tuntuu minusta vähän alistavana tai ainakin yksipuoleisena näkökulmana.
Myös Mikon hahmoa jäin pohtimaan. Hänhän yhdessä äitinsä kanssa ovat aika mustavalkoisia pahiksia. Siinä on ehkä minusta ainoa näytelmän heikkous, Mikon ajatusten ja tunteiden parempi julkituonti toisi tarinaan lisää syvyyttä ja tragiikkaa.
Ajankohtainen aihe. Olisi mielenkiintoista tietää miten miehet lukevat tekstin - kiinnittävätkö vaikkapa enemmän huomiota lapsenmurhaan? Itse suljin sen kokonaan mielestäni, koska se on niin kammottavaa ja ajattelin asiaa nykypäiväisemmin raskauden keskeytyksenä...
VastaaPoistaTotta on, että tyttö (ja usein nainenkin) edelleen jää vastaavissa tilanteissa yksin ja on tavallaan syyllinen tapahtumaan. Niinkin ihana asia kuin rakkaus sisältää paljon riskejä varsinkin nuorille - ja etenkin naisille.
Minusta Anna-Liisa ei ollut uhri vaan nuori nainen, joka oli kokenut rakkauden ja tullut siinä petetyksi ja joka yritti kuitenkin rakentaa itselleen säällisen elämän. Tuolloinhan se oli naimisiin pääseminen. Ja kun tämä suunnitelma ei toiminut, otti hän rangaistuksen teoistaan.
Luin tekstin hutaisemalla, joten minulle jäi epäselväksi miksi Mikko palasi takaisin estämään Anna-Liisan avioliiton ja mitä tämä mies ylipäätään tunsi ja ajatteli? Olihan hän kuitenkin yhtä lailla osallinen ei- toivottuun raskauteen ja siihen, että hänen "morsiamensa" joutui tappamaan yhteisen lapsen. Olisiko yhteinen elämä ja lapsen syntymä ollut mahdottomuus, jos olisivat vaihtaneet paikkakuntaa? Vai oliko Mikon puolelta oikeita tunteita mukana? Entä mitä ajatteli tämän äiti?
Luulisin, että monet muslimi(maahanmuuttaja)tytöt samaistuvat oikein hyvin Anna-Liisan.
Anna Liisa toimii kyllä hyvin kirjanakin, mutta olisi hienoa nähdä se näyttämöllä. Syksyllähän tämä tuleekin Tampereen työväen teatteriin.
VastaaPoistaMinusta tässä oli tarkoituskin itse rikoksen jäädä taustalle ja keskittyä vain Anna Liisan oman tunnon taisteluun. Pidän Anna Liisassa siitä että hän ei suostu olemaan uhri, ei edes lapsen syntyessä, vaikkakin lapsen kuolema kuvataankin vahingoksi. Mielestäni kuitenkin parempi vaihtoehto kuin sitoa itsensä lapsella johonkin Mikon kaltaiseen hyypiöön.
Olinko ainoa jota näytelmät miehet ärsyttivät? Johannes 'ethän ole pitänyt kenestäkään muusta kuin minusta'-ruikutuksineen.. Aargh! :D Yhtä paha kuin Mikko mielestäni, ja isä kirveinensä. Huhh. Minusta se, että äiti järkytyksestään huolimatta vahtii ikkunasta ettei Anna Liisa vain mene järveen, oli yksi näytelmän parhaista paloista.
Ainoa epäuskottavuus on se että miten vanhemmat eivät ole voineet 9kk huomata mitään? En tiedä oliko tuon ajan vaatemuoti sitten erityisen väljää.. :)
Epäuskottavuuksista puheenollen, minäkin hieman ihmettelin ettei vanhemmat tai jokapaikan höylä Pirkko huomanneet raskautta. Tai lapsen kuoleman jälkeistä shokkitilaa.
VastaaPoistaJohanneksen puolustukseksi pitää sanoa, että onneksi hän suhtautui erittäin aikuismaisesti erotilanteeseen. Toinen vaihtoehtohan olisi ollut se, että hän olisi lähtenyt kylälle toitottamaan millainen lurjus Anna Liisa hänen mielestään on ja että kuinka häntä onkaan petetty. Joku kiivaampi olisi suutuspäissään noin tehnytkin? Sen sijaan hän oikeasti toivotteli Anna Liisalle onnea tulevaisuudelle. Mutta olisiko sitten miehistä hienoin halunnut silti avioliittoon Anna Liisan kanssa? Enpä tiedä.
Mikosta tosiaan ei oikein saanut kiinni. Että oliko mies aidosti rakastunut Anna Liisaan ja oliko hänellä koko ajan tarkoitus tulla takaisin ja tarjota tytölle hyvä elämä. Vai oliko kaikki vain jotain lapsellista riehumista, että "toiset ei naistani saa". Välillä tuli olo, että jos Anna Liisallakin olisi vielä ollut tunteita Mikkoa kohtaan niin avioliitto olisi voinut toimiakin? Mutta toki lapsenmurha ja tyttöystävän yksinjättö on ehkä sen verran painavia syitä, ettei rakkas jää eloon naisen puolelta:)
Canth on tosiaan Jotunin rinnalla yksi vahvimpia naiskuvaajia menneisyydestä ja todella, kuten Mari A. hyvin todensi: edelleen ajankohtainen. Myös kielellisesti Cabthin teksti toimii ja kestää aikaa. Aikamoinen taituri hän on ollut kyllä kirjoittajana. Ihailen!
VastaaPoistaMinusta Mikon ja Anna-Liisan suhteessa on kysymys Mikon suunnalta myös sellaisesta esineellistävästä omistamissuhteesta. Anna-Liisaa hän ei halua tehdä kunnialliseksi naiseksi, mutta toisaalta pitää itsellään oikeuden Anna-Liisaan ja estää tämän onnen.
Mielenkiintoista on myös mielestäni se, miten naisilta ja miehiltä odotetaan niin eri asioita. Kai tämän asetelman voi jossakin määrin muuttuneen. Tätä eroa Canth on käsitellyt paljon teoksissaan muun muassa koulutuksen näkökulmasta. Ja juuri niin, että nainen tekeekin yllättäviä valintoja eikä siis suostu uhrin rooliin. Näin minäkin Anna-Liisan koin.
Nykypäivänä tosiaan tuo, että joku on raskaana, eikä kukaan huomaa mitään, tuntuu omituiselta. Mutta ilmeisesti entisaikaan tämä ei ole ollut mitenkään tavatonta. Vaatteet eivät varmaan ole olleet erityisen tyköistuvia, esim. kellohelmainen vyötäröhame peittää alleen aika paljon. Toisaalta myös ihmiset eivät ole olleet lapsentekoasioista niin valistuneita kuin nykyään. Kokeneet naiset tietysti ovat tienneet paljon, mutta miehet ja nuoret naiset - tuskinpa tosiaankaan ovat huomanneet, eihän heidän kuulunutkaan tietää näistä mitään.
VastaaPoistaTämä oli yllättävän hyvä ja tilanteen selvittelyn seuraaminen oli koukuttavaa! Vaikka teos oli lyhyt, eikä tapahtumapaikkakaan vaihtunut, onnistui se ihastuttamaan. Tämä oli ensimmäinen lukemani Minna Canth ja tunne on kaikinpuolin positiivinen!
VastaaPoistaEn tiedä jaksaisinko katsoa tätä näytelmänä. On niin simppelit kuviot, että voisi vähän pitkästyttää. Kirjana tämä oli hyvä!
Anna Liisan tilanne harmitti todella paljon. Tuntui todella epäreilulta, eikä Johanneskaan viitsinyt naisestaan taistella...sitä kait se realistisuus on, romantiikka kaukana... :)
Loppua olisin kaivannut jotenkin ovelammaksi, Mikko olisi voinut saada pahemman näpäytyksen julkeudestaan.
Tykkään tosi paljon Anna-Liisasta ja muutenkin Canthista. Tarina on uskottava, kuten joku jo mainitsi, tarina voisi tapahtua jollekin maahanmuuttujatytölle. Mä olen aina pitänyt Anna-Liisaa kamalan rohkeana, sillä vaatii aika paljon rohkeutta salata raskautensa, tappaa lapsi ja pitää koko tarina sisällään. En tosin tiedä, että onko se pelkkää rohkeutta vai johtuuko kaikki siitä, että Anna-Liisa on mieleltään järkkynyt, mutta rohkeutta se silti vaati.
VastaaPoistaMinäkin olen kuullut kokeneemmilta opettajilta, että jos haluaa saada yläkoululaisen kiinnostumaan klassikosta, kannattaa valita Anna-Liisa. Kieli on munkin mielestä helppoa ottaen huomioon sen, milloin kirja on kirjoitettu. Vaikka tämä olikin näytelmä, oli tätä silti helppo lukea, ja lyhyytensä vuoksi monet oppilaat, jotka eivät muuten harrasta lukemista, voivat tähän tarttua. Mulla on Mari A:n kanssa samanlaisia kokemuksia siitä, että Anna-Liisassa nuorisoa kiinnostaa kaksinaismoraali (miksi Anna-Liisa joutuu yksin kantamaan vastuun lapsesta) sekä tietysti aihe.
Kirjoitti Susa P., joka on liian laiska kirjautumaan sisään.
Tuli vielä mieleeni aiheena tämä lapsensurma. Se jotenkin jää kirjassa varjoon. Saako oman lapesn tappaa? Miten Anna-Liisa siihen kykeni? Miten kukaan voi sellaisesta selvitä? Moraalisesti se on hurja päätös, jotenkin ehkä mielen järkkymisestäkin se kertoo, tai epätoivosta. Oliko Anna-Liisa epätoivoinen? Voiko lapsen surmaa rinnastaa aborttiin.
VastaaPoistaOn tässä kyllä valtavasti isoja, edelleen puhuttavia asioit. Ihmisen kokoisia valintoja, joita henkilöt tekevät. Eläytyminen Anna-Liisaksi on helppoa. Minä näin lukiessani tämän näyttämöllä. Niin elävä on teksti.
Valkoisella kirahvilla on hyviä kysymyksiä, mutta en uskalla niihin vastata. Minulla on aiheesta vahvojakin mielipiteitä, mutta pelkään että keskustelu voisi kääntyä kirjallisuudesta ihan muuhun suuntaan. :) Minä sain kuvauksesta sen kuvan että Anna Liisa ei tappanut lasta tietoisesti vaan vain halusi estää sen huudon kuulumisen muiden korviin ja siten hänen 'häpeänsä' paljastumisen.
VastaaPoistaMinua kiinnostaisi tietää minkälaisen tuomion Anna Liisa sai? Mahtaako kukaan tietää tuon aikaisesta rikoslaista?
Réa: ihan lonkalta muistelen, ja saa korjata, jos olen väärässä, että Anna-Liisa olisi joutunut Hämeenlinnaan naisvankilaan. Jos siis oletetaan, että tapahtumat sijoittuvat Canthin omaan aikaan, sinällään missäänhän sitä ei kai sanota?
VastaaPoistaSen sijaan lapsen tappaminen oli aiempina vuosisatoina suosittu itsemurhatapa, jos oli käynyt hullusti, sillä lapsenmurhasta sai kuolemanrangaistuksen. Itsemurhan tehneethän joutuivat ajan käsityksen mukaan helvettiin, mutta lapsenmurhasta tuomituille tarjottiin ennen teloitusta synninpäästö. Aika karua touhua, sanon minä.
Canthin Anna-Liisa vaikutti minuunkin ja luin kirjan siltä istumalta. Kieli oli minustakin sujuvaa ja aihe tärkeä. On hienoa kuulla, että opettajat luetuttavat tätä nykypäivänä koulussa ja tarina on edelleen toimiva ja ajankohtainen kuten olette todenneet. Tapahtuuhan näitä raskauden salaamisia ja lapsentappoja nykypäivänkin Suomessa, vaikka ne ovat tietenkin harvinaisia, muusta maailmasta nyt puhumattakaan.
VastaaPoistaKiitos keskustelijoille runsaista ja ajatuksia herättävistä kommenteista! Itse lähdin hakemaan tietoa näistä lapsensurmista kirjan syntymisen aikoihin ja löysinkin Hämeenlinnan kirjaston sivuilta tietoa Hämeenlinnan naisvankilasta:
"Naisten osuus koko vankiluvusta oli suurimmillaan 1800-luvun lopussa. Vuonna 1894 joka neljäs vanki oli nainen. Tavallisimmin naiset kärsivät rangaistusta lapsenmurhasta tai sikiönlähdettämisestä eli laittomasta abortista." Eli Canth tarttui aikanaan hyvin ajankohtaiseen aiheeseen.
Minäkin ymmärsin tekstistä, että Anna-Liisan lapsentappo oli enemmänkin tahaton. Lapsihan alkoi syntymään äkkiä ja Anna-Liisa, nuori, kokematon tyttö synnytti yksin metsässä eikä saanut keneltäkään apua. Tämä kohta kirjassa oli mielestäni vavahduttava ja myöskin Anna-Liisan kokema tuska lapsen menettämisen jälkeen.
Näytelmä kun oli kyseessä, ajoittain oli ehkä hankala lukea, kun oli kerrottu, missä kukakin henkilöistä seisoo ja tekee. Toisaalta taas tällainen asetelma herätti vanhan näyttisläisen (ala-asteen näytelmäkerhon jäsen täällä hei ;)) ja lueskelin reploja sillä mielellä, millaista olisi näytellä Anna Liisaa :)
VastaaPoistaAlkuun oli kerrottu henkilöiden nimet ja heidän suhteensa keskenään sekä hieman taustatietoja lähtötilanteelle eli ensimmäiselle näytökselle. Sen pohjalta olikin sitten hyvä lähteä lukemaan itse näytelmää.
Kieli oli vanhaa (ylläri, kun tämä kerran on kirjoitettu 1895), mutta se ei haitannut. Lyhytkin tämä oli, luin sen käytännössä yhdessä illassa. Seuraavana päivänä saunassa sitten selostin juonta Miehelle ja pohdiskelin lukemaani muutenkin. Enää en tosin muista, mikä oli pohdintani tulos :D
Mutta tykkäsin! Joskus yläasteella olen tainnut Canthia aiemmin lukea, teoksen nimeä en muista, mutta mikäli se oli tämä, luin uusin silmin.
Anna-Liisan lukemisen jälkeen tulee jotenkin hämmästynyt kokemus - kaikki tapahtumat koskevat Anna-Liisaa, mutta hän itse tuntuu olevan enemmänkin sivuhenkilö. Hän ei osallistu millään tavalla häidensä suunnittelemiseen, vaan niitä vievät eteenpäin vanhemmat ja tuleva aviomies. Todellinen Anna-Liisan oma ratkaisu on vasta lopussa, kun hän ottaa rikoksensa kannettavakseen. Vaikka se puhdistaa Anna-Liisan omatunnon, sekin on uhrautumista, luopumista omasta vapaudesta.
VastaaPoistaNäytelmässä oli myös ibseniläinen syke - aivan kuten Nukkekodin Norakin samoin Anna-Liisalla on salaisuus jota hän piilottelee rakastetultaan. Näytelmän ensimmäinen konflikti ratkeaakin siinä, kun tämä salaisuus palajastuu.
En samaistunut Anna-Liisaan. Mielestäni hän on nykynaiselle jo hieman liian passiivinen henkilöhahmo. Silti hän on tärkeä - ei saa unohtaa sitä kovaa työtä, joka seisoo jo nykyisenkin tasa-arvon takanan.
Amma: Mielenkiintoista, että joku tulkitsi Anna-Liisaa eritavalla :) Mutta ovatko Mikko ja hänen äitinsä täysiä pahiksia? Tuli vain mieleen että Hussohan auttaa Anna-Liisaa hädässä (kun tämä on murhannut lapsensa), ja voisihan hänen painostuksensa tulkita lopussa äidinrakkaudeksi?
VastaaPoistaMikko taas tosiaan jäi minullekin aika mustavalkoiseksi hahmoksi - tuli enemmänkin tunne että hän halusi Anna-Liisan itselleen vain ylpeytensä takia. Johanneskaan ei mielestäni kohonnut sen suurempaan syvyyteen, en edes varmistunut hänen rakkautensa laadusta. Ensin hän kähmii Anna-Liisaa, sitten ylistää tätä neitsyeellisen siveänä, sitten saa mustasukkaisuuskohtauksia, sitten pullistelee hauiksia Mikon kanssa, hylkää Anna-Liisan pettyneenä tämän tekoon ja lopulta ylistää taas tätä tämän uhrautumisesta. Huihai ja huhhuh. :D
Mutta - ehkäpä Johanneksen kautta kirjailijan olikin helppo peilata aikansa naisiin kohdistuvia epäreiluja odotuksia. Miehien siveydestä ei ollut mitään puhettakaan, kun taas naisille se oli avioliittoon astuttaessa miltei ehdottomuus.