Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tanizaki Jun'icrirô. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tanizaki Jun'icrirô. Näytä kaikki tekstit

maanantai 10. tammikuuta 2011

Lukupiirikeskustelu - Avain

Ehdottaessani Avainta tammikuun lukupiirikirjaksi, tiesin siitä etukäteen melko vähän. Halusin kuitenkin, että voisimme keskustella jostain japanilaisesta kirjasta ja aihepiiriltään tämä tuntui etukäteen uskaliaalta ja mielenkiintoiselta teokselta. Ei se ehkä nykylukijasta ole niin rohkea aihepiiriltään kuin ilmestyessään, mutta sopivasti sitä lukiessa sai tirkistellä avaimen reiästä.

Kirja on kirjoitettu päiväkirjamuotoon. Päähenkilöt, aviopari Jago ja Ikuko pitävät tahoillaan päiväkirjoja omasta elämästään ja suhteesta toisiinsa. He yrittävät kommunikoida toistensa kanssa päiväkirjojen kautta, osaamatta puhua asioista kasvokkain. He analysoivat toistensa vikoja ja luonteenpiirteitä tarkkaavaisesti, näkemättä silti omassa käytöksessään moitteita. Oman osansa analysoinnista saavat myös heidän tyttärensä Toshiko ja perheystävä Kimura.

Millaisina teille näyttäytyivät kirjan hahmot? Olivatko he todentuntuisia? Entä toimiko kirjaan valittu kerrontatyyli? Minua kiehtoi lukea avioparin ajatuksia toisistaan, mutta kummastakaan en saanut mitenkään mairittelevaa kuvaa. Tuntui älyttömälle, että he eivät osanneet kunnolla keskustella keskenään ja olisin kaivannut heidän suhteelleen jotain taustoitusta. Pidin kuitenkin siitä, että kirja oli päiväkirjamuotoinen ja päähenkilöiden mielessä olivat ajankohtaiset asiat.

Kirja aiheutti aikanaan kovaa keskustelua Japanin parlamentissa ja toisaalta tämä ei ihmetytä minua. En tiedä tarkkaan, että mitkä asiat silloin keskustelua kuljettivat ja mitkä olivat näitä kohahduttavia asioita, mutta itseäni eniten kohahdutti yksityisyyden rajoilla liikkuminen. Luetaan toisten päiväkirjoja, kuvataan salaa vartaloa, juotetaan ja juovutaan tahallaan, koska muuten ei osata olla toista ihmistä "lähellä". Ikuko oli myös niin kaukana omasta itsestään ja ruumiillisuudestaan, vaikka hän janosi enemmän kokemuksia ja kosketusta, sillä hän ei meinannut edes aluksi tunnistaa itsestään otettuja alastonkuvia. Hän itsekin toteaa olevansa ihminen "jonka sydämessä himokkuus ja ujous ovat rinta rinnan."

Entä muut – mitä jäi mieleen kirjasta, millainen vaikutelma tuli kirjailijasta? Aloitan keskustelun tällaisilla yleisillä vaikutelmillani, katsotaan, miten yksityiskohtaisesti pääsemme kirjaa ruotimaan.

tiistai 4. tammikuuta 2011

Jun'ichirô Tanizaki

Kuva Wikipediasta
Jun'ichirō Tanizaki (1886-1965) oli japanilainen nykykirjailija, esseisti ja runoilija. Hänen teoksiaan on luettu ympäri maailman ja hän on edelleen yksi maan kuuluisimmista kirjailijoista. Hänen teoksensa käsittelevät usein eroottisia pakkomielteitä ja naisten järkyttävää maailmaa. Henkilöhahmot kamppailevat usein länsimaalaisen kulttuurin ja perinteisten japanilaisten arvojen ristitulessa. Tanizaki oli myös yksi Japanin ensimmäisistä rikoskirjalijoista. Monista hänen teoksistaa on tehty filmatisointeja, mm. juuri lukupiirimme luettava Kagi, Avain.

Tanizaki syntyi rikkaaseen, tokiolaiseen kauppiasperheeseen ja kiinnostui hyvin varhaisessa vaiheessa länsimaalaisesta kulttuurista ja modernisaatiosta ja hän asui myöhemmin vaimonsa ja lapsensa kanssa länsimaalaisessa talossa Yokohamassa. Maanjäristyksen aikana talo kuitenkin sortui ja Tanizaki muutti yksin Kiotoon, jättäen perheensä. Vanhojen rakennusten tuhoutuminen herätti Tanizakissa kansallisromanttisia tunteita ja hän alkoi kiinnostumaan enemmän perinteisestä japanilaisesta kulttuurista. Hän käänsi mm. otteita Genjin tarinoista nykykielelle.

Hän yhdisti vanhoja klassikoita modernistisiin tyyliin, länsimaalaista kulttuuria vanhaan japanilaiseen perinteeseen ja hänen ensimmäinen todelliseen suosioon noussut teoksensa Naomi otti vaikutteita mm. Nabokovin Lolitasta. Teoksessa perinteisen kasvatuksen saanut 28v. insinööri rakastuu nuoreen japanilaisen tyttöön, joka ihailee länsimaalaisuutta. Ennen toista maailmansotaa Tanizaki kääntyi poispäin modernismista ja katseli aiempia ajanjaksoja ihaillen. Tuolloin hän kirjoitti yhden kuuluisimmista teoksistaan Makiokan sisarukset, joka kertoo neljästä yläluokkalaisesta sisaruksesta toisen maailmansodan lähestysessä.
Sodan jälkeen Tanizakin teoksissa pallotellaan valheiden, myyttien ja sepitteiden tematiikan ympärillä ja hän väitti että japanilainen modernistinen kulttuuri on rakennettu enemmän fiktion kuin todellisten tapahtumien varaan.

Tanizakin teoksia on pidetty vangitsevina ja taitavasti kirjoitettuina. Hänen taitonsa tarinankertojana ovat tehneet hänestä monien rakastaman kirjailijan, vaikka hän kirjoittaa vaikeista aiheista, mistä ihmiset eivät yleensä halua kuulla puhuttavan ja kritisoi kirjoitusajankohdan kulttuuri-ilmapiiriä ja yhteiskunnallisia oloja.



Suomennettuja teoksia:
  • Unien silta (Keltainen kirjasto 1966)
  • Kukin makunsa mukaan (1959)
  • Avain (1961)
  • Naomi
  • Varjojen ylistys
  • Makiokan sisarukset (1991)

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Onko Avain jo aloitettu?


Kuinka moni on jo hankkinut käsiinsä kuukauden lukupiirikirjan, Tanizakin Avaimen? Minä olen: ainakin pääkaupunkiseudulla sen sai helposti kirjastosta.

Olen myös aloittanut kirjan lukemisen ja kannustan muitakin aloittamaan. Avain on ohut, nopealukuinen ja helposti avautuva, vaikka kyseessä on yli puoli vuosisataa sitten kirjoitettu japanilainen, keski-ikäisten ihmisten eroottisesta elämästä kertova teos (ainakin minusta em. määritelmä kuulostaa lähinnä omituiselta eikä helppolukuiselta). Helppoudestaan huolimatta teos ei vaikuta ollenkaan heppoiselta, vaan kiinnostavalta, monitasoiselta ja – julmalta. Lukekaa itse, niin tiedätte, miksi.


keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Jun'ichirô Tanizaki: Avain


Tammikuun kirjaksi valitsin Jun'ichirō Tanizakin Avaimen (鍵, Kagi) vuodelta 1956 ja se on ensimmäisen kerran suomennettu 1961. Kuten kuvasta näkyy, se kuuluu myös Tammen keltaiseen kirjasto-sarjaan.

Teosta kuvaillaan tunnelmaltaan psykologisen eroottiseksi kirjaksi, jossa käsitellään vanhemman pariskunnan suhdetta, ristiriitoja ja kiintymystä. Se on kirjoitettu päiväkirjamuotoon.  
Avain oli alusta asti jonkinlainen hitti, sillä se kohahdutti ilmestyttyään japanilaista yhteiskuntaa niin, että teoksesta keskusteltiin myös Japanin parlamentissa. Mielenkiintoista onkin keskustella, että miltä tämä eroottinen tematiikka tuntuu nykylukijasta. Aiheuttihan Juhani Ahon Yksin vastaavanlaisen kohun Suomessa, mutta nykyisin sen eroottisuus ei tunnu kovin räikeältä.

Teoksesta on tehty kaksi elokuvaversiota. Japanilainen versio Odd Obession vuodelta 1960 ja Italialainen elokuvaversio vuodelta 1983, joka on suomennettu nimellä Erotiikan avain.
Elokuvien nimistä voi saada myös jonkinlaista viitettä, minkä teeman ympärillä kirjassa pyöritään. Eivät taida nämä elokuvaversiot olla yhtä tuttuja, kuin Dickensin Joulutarinan monet adaptaatiot. Onko silti kukaan lukupiiriläinen nähnyt elokuvaversioita?
Tämä kirja voi olla oivallinen tapa siirtyä jouluisesta tunnelmasta kohti uuden vuoden haasteita. Kirja on myös ohut, pokkariversiossa on 139 sivua, joten toivon mukaan moni pääsee joululahjakirjojensa äärestä myös lukupiirin mukaan.

Keskustelu Jun'ichirō Tanizakin Avaimesta alkaa 10.1.2011