lauantai 26. helmikuuta 2011

Lukupiirikeskustelua odotellessa: kokemuksia ja vaikutelmia Canthista?


Joko moni on aloittanut Anna Liisan? Miten sujuu? Entä mitä muita kirjoja olette lukeneet Minna Canthilta ja millaisia ne ovat olleet?

Minna Canthin henkilöhistoria on varmaan monille niin tuttu, etten sitä lähde tähän referoimaan. Wikipediasta voi vilkaista kuitenkin muistinvirkistykseksi kirjailijattaren elämästä ja tuotannosta. Minua kiinnostaa nyt ennen varsinaista lukupiirikeskustelun virittämistä kuulla kokemuksia Canthin muistakin teoksista ja onko teille ollut helppo tehtävä tarttua Anna Liisaan.

Mie olen lukenut melko paljon Canthia, sillä pidän valtavasti hänen realistisista ja naturalistisista kuvauksistaan. Erityisen kiinnostava on nykylukijana keskittyä naisten lopullisiin kohtaloihin Canthin teoksissa, sillä monet heijastelevat silloin yleistä mielipidettä naisen hysteriasta. Naiset saattoivat menettää järkensä tai henkensä Canthin maailmassa nykylukijasta melko helpon tuntuisesti, mutta koska naisten uskottiin olevan hysteriaan helposti taipuvaisia, ymmärtää näitä loppuratkaisuja paremmin. 
Aikalaiskritiikeissä on silti usein nostettu esiin, sitä että voiko Canthin kuvaama suomalainen nainen todella tehdä niitä ratkaisuja, mitä kirjailija teoksissa kuvaa. Voiko todellisuudessa suomalainen työläisnainen tulla köyhyydestä mielenvikaiseksi? Onko kuvaus neljän lapsen äidistä pettämässä aviopuolisoon todenmukainen? Esimerkiksi Salakarin arvostelija Agathon Meurman esitti, että ajatus aviorikoksen tekevästä neljän lapsen äidistä on mahdoton. Meurman vetosi ”lasten jalostuttavaan vaikutukseen” naisen luonteessa ja huomautti, että ”avioliittoja rikkovia vaimoja” kuvaavat ranskalaiset kirjailijat sentään ymmärtävät, että aviorikoksen tekevä vaimo tavallisesti on lapseton, tai että hänellä on vain yksi lapsi. Canthin naiset eivät siis aina toteuttaneet kansallisaatteen mukaista suomalaisen naisen ideaa

Olen lukenut teokset: Köyhää kansaa, Anna Liisa, Hanna, Kauppa-Lopo, Salakari, Kovan onnen lapsia ja Työmiehen vaimo. Kaikki nämä ennen oman henkilökohtaisen blogini perustamista, joten en ole harmikseni päässyt koskaan keskustelemaan Canthista, siksi odotan tämän kertaista lukupiiriä erityisen paljon. Omistan myös Minna Canthin kirjeet -kokoelman, joten voin yrittää myöhemmin sen kautta valottaa kirjailijan omia mietteitä Anna Liisasta.

Kommentoikaa ajatuksia Canthista ja hänen tuotannostaan. 

6 kommenttia:

  1. On mahtavaa, että Minna Canth sai viimein oman liputuspäivän! Hän on sen ansainnut todella. En pidä Canthia feministinä (liitän siihen sanaan nykyään ikävän paljon huonoja kaikuja), vaan aidon tasa-arvon puolestataistelijana.
    Ihailen Minna Canthia valtavasti. Niin perheenäitinä, kirjailijana kuin työteliäänä yrittäjänäkin. Asiansa takana seisovana naisena.

    Olen muutamia Canthin juttuja lukenut. Anna-Liisan nähnyt elokuvana ja teatterissa (en ehdi nyt sitä lukemaan...). Vaikuttavin on minusta Työmiehen vaimo. Voimakas ja upea teksti.

    VastaaPoista
  2. Mä en muista mitä kaikkea mä olen Canthilta lukenut. Useamman kirjan + näytelmän kuitenkin. Canth on suomalaisista klassikkokirjailijoista sieltä paremmasta päästä. Anna Liisa on kyllä ennestään tuttu, mutta uudestaan lukeminen on ihan jees, kun innostuin klassikoista taas pitkästä aikaa.

    VastaaPoista
  3. Vielä en ole onnistunut hankkimaan Anna-Liisaa, mutta sen lyhykäisyydestä johtuen ehdin onneksi lukemaan sen lyhyemmässäkin ajassa. Eli ensi viikolla kirjajahtiin. Kyseessä on ensimmäinen Canth. En ole hänen tuotoksistaan mitenkään erityisen kiinnostunut. Tai olen kiinnostunut saman verran kuin kymmenistä muistakin klassikoista. Katsotaan miten Anna-Liisa uppoaa...

    VastaaPoista
  4. Kauppa-Lopon olen lukenut joskus monta, monta, ties kuinka monta vuotta sitten ja mielessä ei nyt ole kovin paljoa siitäkään. Voisin yrittää lähteä mukaan, jos löydän Anna-Liisan tähän jostain. Mielenkiintoa kyllä riittää.

    VastaaPoista
  5. Ah, onpas äitiyden ihanaa glorifiointia tou ajatus, että lapset jalostuttavat naista. Toisaalta nykyisinkin jaamme sellaisia 'totuuksia', että kotiäitiyden voi laittaa cv:hen, sillä se kertoo vain siitä, että nainen on organisointikykyinen ja ongelmanratkaisukykyinen, kun on selvinnyt lasten kanssa kotona. Joo, todellakin.

    Mä olen laittanut Canthin tekstejä joskus kokeisiin, ja osa närkästyy suunnattomasti ja tulkitsee tekstit niin, että miehiä haukutaan ja naisia ylistetään. Minusta Canth kylläkin ottaa huomioon neutraalisti sen, että molemmat sukupuolet ovat tavallaan oman itsensä orjia. Miehet eivät halua menettää oikeuksiaan ja naiset kritisoivat toisia naisia (vielä tänäkin päivänä).

    Karseinta Canthin teksteissä on se, että nykyisin, vuonna 2011, lukija voi löytää tekstien tilanteista samaa.

    Mitä tulee Canthin tekstien loppuihin, niin kirjoitusajankohdalla naisten 'selviytymiskeinot' kirjallisuudessa olivat kuolema tai tulo hulluksi. Muu olisi ollut liian radikaalia.

    Canth otti kantaa myös muihin asioihin kuin sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Mielestäni Canth oli tärkeä nainen, ja hänen kirjoituksistaan Anna Liisa on elinvoimaisin. Vuosi sitten eräs lukiolaistyttö luki kirjan ja oli järkyttynyt siitä, että tämä kirja olisi voinut melkein olla tapahtunut nyt. Ehkä jotkut Canthin teksteistä ovat jo hieman vanhentuneita (onneksi) nykyisin.

    VastaaPoista
  6. Minna Canthissa on henkilönä sellaista vahvuutta, jota jokaisella ihmisellä olisi hyvä olla. Hänen kirjoissaan pureudutaan mielestäni varsin tärkeisiin asioihin. Kyllähän tuohon aikaan tyttöjen koulunkäynti oli melkoista pitsinnypläystä siihen verrattuna, mitä pojat saivat oppia.

    Olen aina miettinyt, että Minna Canth oli myös aikansa muukalainen naismaailmassa. Ajatella nyt, yksin elävä salonkia ja miesvieraita vastaan ottava monen lapsen yh-äiti. Kyllä siinä on varmasti äitiys jäänyt monen muun jutun alle toisinaan, luulisin. Ja eikös lapsuuden ihannointikin tullut vasta hieman myöhemmin.

    Anna-Liisa on hieno teos! Pitää palautella sitä mieleen, lukemisesta on nyt parisen vuotta. Pidin silloin siitä kovasti.

    VastaaPoista