Muuten monipuolisessa kirjassa ei valitettavasti kerrota kuin maininnan verran kuukauden kirjailijasta Herman Hessestä, mutta muista vaihtoehtoina olleista kirjailijoista, Günter Grassista ja Heinrich Böllistä, löytyy hyvin tietoa. Böll ei ole minulle ennestään oikeastaan ollenkaan tuttu kirjailija, mutta opin juuri, että häntä ja Grassia pidetään suurimpina saksalaisina moderneina (mies)kirjailijoina; myöhemmin heidän rinnalleen on nostettu Siegfried Lenzin nimi. Nämä kaikki kolme kirjailijaa käsittelevät teoksissaan Saksan vaikeaa lähihistoriaa niin rakenteellisella kuin symbolitasolla. Saksan lähihistoria tuntuu toki olevan lähes kaikkien saksalaisten nykykirjailijoiden teema tavalla tai toisella.
Minusta, ja mutu-tuntumani mukaan monista muistakin, saksalainen kirjallisuus on tuntunut hieman vaikealta ja toisteiselta juuri tuon lähihistorian painolastin takia. Sen takia onkin hyvä, että aiheesta on koottu tällainen yleisteos: selkeäkielinen ja kiinnostava kirja antaa hyvän yleiskuvan Saksan ja saksankielisten maiden kirjallisuudesta ilman että pitäisi lukea kaikki siinä mainitut romaanit. Kokemuksesta - olen lukenut Café Voltairen kaksi aiempaakin osaa - kyllä tiedän, että kirjan luettuaan haluaa tutustua kaikkiin siinä mainittuihin kirjailijoihin.
Café Voltaire ei nimittäin ole vaikean akateeminen vaan romaanimaisen helposti lähestyttävä kirjasarja. Alkupuheen mukaan "sitä voi lukea kahviloissa ja viinituvissa, kirjastoissa ja lukupiireissä, yksin ja yhdessä, selaillen ja pohdiskellen". Minusta kirjasarjan idea on erinomainen! Iloitsen sarjan kirjoja lukiessani aina siitä, että joku on tiivistänyt paljon hyvää tietoa yksien kansien väliin - ja kuvittelen, kuinka antoisaa tällaisen kirjasarjan tekeminen on.
Millaisia mielikuvia ajatus saksalaisesta nykykirjallisuudesta muissa herättää? Entä tiedättekö muita hyviä kirjallisuusoppaita?
Lotta Kähkönen & Hanna Meretoja (toim.): Muistijälkiä. Esseitä saksankielisestä nykykirjallisuudesta. Avain, 2010
Saksan kirjallisuus on minun entinen kotini! Majoituin sinne noin 20 vuotiaana ja muutin muualle vasta noin 35 vuotiaana. Ensin Hessen Arosusi. Siis tietyn ikäkauden klassikko. Ai niin. Se piti kaikkien luke ajo teininä:-) Ja sitten muita Hessen kirjoja sekä valtava nälkä Bölliin. Siitä olikin jo lyhyt matka lukea Grassin Peltirumpu ja Kampela. Grassin itsetilityskirjaa Sipulia kuoriessa en ole lukenut, mutta katsoin pitkän dokumnetin Grassin ajatuksista tuosta kirjasta sekä hänen tilitystään menneisyydestään.
VastaaPoistaNyt minä annan vinkin: Paras avain saksalaiseen kirjallisuuteen on Marcel Reich-Ranicki, Saksan kirjallisuuden paaviksi kutsuttu kriitikko. Mein leben on hänen omaelämänkertansa, mutta siellä kohtaa väistämättä Thomas Mannin, Günter Grassin etc. Laitan kirjan nyt uudestaan sivupalkkiini, että jos kiinnostaa, löydätte siitä lyhyen arvostelun.
Thomas Mannin Taikavuori oli yli 10 vuotta minun elämäni kymmenen parasta kirjaa listallani...
Kiitos, käyn kurkkaamassa Rein-Ranickia sivupalkistasi! Minä en ole lukenut saksalaisista oikein muuta kuin Grassia, mutta Taikavuori on ollut lukutoivelistalla kauan... Uudemmasta saksalaisesta kirjallisuudesta olen tutustunut Julia Franckiin, Keskipäivän haltija oli vaikuttava!
VastaaPoistaMinulla on tuo ihana teos! Olen saksan kielen ihailija ja monet saksalaiset jutut kiehtovat minua, kuten TV:n poliisisarjat. Kaikki Saksan historia ei ole kammottavan raskasta vaikka kieltämättä ekaksi tulee painolasti mieleen. Kiva tietää että lukupiirissä on saksalaisen kirjallisuuden teemakuukausi! Linkitin lukupiirin äsken asiasta tietämättä. Täytynee erikseen linkitellä myöhemmin :)
VastaaPoistaCafé Voltaire -sarjassa on kyllä jotain hyvin houkuttelevaa - en ole vielä edes ehtinyt lukea ainuttakaan osaa, mutta silti odotan suurella mielenkiinnolla, mikä mahtaakaan olla seuraava! :)
VastaaPoistaSaksalaista kirjallisuutta olen lukenut hyvin vähän: Hesseltä Ihmeellinen viesti toiselta tähdeltä ja muita kertomuksia, Bernhard Schlinkin Neuvottoman sukupolven sekä pari Petra Hammesfahrin dekkaria, ja siinä ne taisivat sitten ollakin...!! :o
Café Voltaire on onnistunut hyvin paitsi idean myös graafisen suunnittelun suhteen. Tuon kokoista ja näköistä kirjaa ei voi olla haluamatta! Ja ajatus siitä, etä kirjahyllyssä on rivi houkuttelevia neliökirjoja... Niin, pakko ne on kerätä! :)
VastaaPoistaTilaankin huomenna kirjastosta tuon Julia Franckin Keskipäivän haltijan. Kiitos vinkistä!, ja Ritakin vielä suosittelijana, joten...
VastaaPoistaLeena, kirjoitin joskus oman kirjablogini puolelle, että Julia Franckin kirja teki vaikutuksen erityisesti ystävääni, joka on lukenut paljon juutalaisvainoista sekä muutenkin paljon eri sodista kertovia kirjoja. Hän sanoi, että tämä kirja oli aivan erilainen, uudesta näkökulmasta. Eli kannattaa lainata & lukea!
VastaaPoistaSaksalaisesta nykykirjallisuudessa Christoph Hein kirjoitti vielä DDR:n aikana jonkinlaista kohinaakin herättäneen kirjan "Vieras, ystävä". Heinin myöhemmät kirjat eivät olleet ihan yhtä hyviä, joten ehkä häntä ei enää paljon mainita, en tiedä miten lie Saksassa. Anekdoottina voisi mainita, että 10-sormikirjoitusharjoitusten vapaissa teksteissä minua kyllästytti kirjoittaa oppikirjan tylsäpäisiä tekstejä, joten käytin sen tilalla otetta tuosta Heinin kirjasta.
VastaaPoistaKun työt palautettiin tarkastuksesta, sain kaikki muut takaisin, paitsi tuota Hein-otetta. Voi olla väärin tulkittu, mutta en voinut olla ajattelematta, että kirjallisuus on tehokas väline. Että sisältö taisi purra tekstiä tarkastaneeseen opettajaan.
Toinen jokunen vuosi sitten ilmestynyt Christa Wolfin "Medeia" on myös tenhoava teos. Tulkitsipa sitä sitten vanhan antiikin näytelmän pohjalta tai Troija/DDR-linkityksen kautta.
Christa Wolfin Medeia: kertomus kuudelle äänelle on hieno kirja! Olen sitä tulkinnut taas Euripideksen Medeian pohjalta. Wolfin Kassandraa en ole lukenut, mutta se voisi myös olla kiinnostava näkökulma antiikin Kreikan ja Troijan sodan uudelleen tulkintaan.
VastaaPoista