Joulukuussa tonttuillaan!

Tontut kuuluvat jouluun, ja niinpä Lukupiiri lukee joulukuussa kaikenikäisille joulunviettäjille sopivan teoksen, Mauri Kunnaksen Suomalaisen tonttukirjan. Tervetuloa mukaan tonttuilemaan!


Koska ilmoitus lukupiirikirjasta tuli näin myöhään, teemme tällä kertaa poikkeuksellisesti: kirjasta ei ilmesty erillistä keskustelunalustuspostausta kuukauden kymmenes päivä, vaan keskustelua käydään tämän postauksen kommenttiosiossa. Voit aloittaa keskustelun heti kun saat kirjan luettua, keskustelu jatkuu aina jouluun asti.


Kunnaksen Suomalaisen tonttukirjan lisäksi toivomme keskustelua muistakin jouluisista kirjoista ja joulunajan lukemistraditioista. Kerro siis joulukirjasuosikkisi tai paljasta, jos sinulla on tapana lukea esim. dekkari aina jouluyönä. Jouluun on vielä sen verran aikaa, että ehdimme jakaa jouluisia kirjavinkkejä.


Ensi vuonna ajattelimme hieman uudistaa Lukupiirin toimintaa. Koska kuukausittainen kirjakeskustelu on ollut viime aikoina vähäistä, ajattelimme, että voisimme kokeilla jonkun pidemmän teoksen kimppalukua. Silloin yhtä kirjaa luettaisiin kahden tai kolmen kuukauden ajan ja kirjasta olisi useampia keskusteluja. Miltä kuulostaisi? Otamme mielellämme vastaan kirjaehdotuksia, myös yhden tai useamman kirjakeskustelun vetäjäksi saa ilmoittautua. Laita yhteydenottopyyntö kommenttiosioon tai ota suoraan yhteyttä; sähköpostiosoitteemme löytyvät blogeistamme.




Tonttuilevin terveisin


Jenni, Sara ja Hanna

Lukupiirikeskustelu: Eeva Kilpi, Tamara

Eeva Kilpi ajatteli Tamaran kirjoittamisen jälkeen, että todella eroottisen romaanin voi kirjoittaa vain "siveä" ihminen, sillä silloin teokseen saadaan laaja skaala. Hän pelkäsi, että silloin romaania luetaan vain pornografisena teoksena, mutta "on toisaalta hyvä, että niin kauan kuin tämä yhteiskunta seksuaalisen estyneisyytensä takia herättää pornografisia tunteita, on hyvä jos nekin tyydyttyvät".

Miten onkaan, että taas kun on vuoroni vetää lukupiirikeskustelua, lähden tästä eroottisuuden, moraalin ja ajankulumisen näkökulmasta liikkeelle. Kuten Junichiro Tanizakin teos Avain puhututti ilmestyttyään läpi Japanin aina parlamenttiin asti, myös Kilven Tamara oli ilmestymisensä jälkeen kuuma aihe muuallakin kuin kirjallisissa salongeissa.

Kirjan minä-kertoja on pyörätuolissa, sillä hän on halvaantunut alaruumiistaan. Hänen rakkautensa kohde Tamara on seksuaalinen nainen, joka tyydyttää miehen seksuaaliset fantasiat kertomalla tälle yksityiskohtia seksikokemuksistaan. Millaisena näitte henkilöhahmot? Oliko heidän rakkautensa teistä aidon tuntuista? Millä lailla moraali ohjasi pariskunnan toimia ja rakkautta?

Eeva Kilvestä tuli Tamaran myötä 70-luvun suomalaisen naiskirjallisuuden keulahahmo. Kirjaa kuvattiin aikanaan eroottisena kohuromaanina ja sen nähtiin ironisoivan perinteistä maskuliinisen aggressiivista tapaa kuvata seksuaalisuutta. Millaista erotiikka Tamarassa on? Jos pystytte asettautumaan aikalaislukijan rooliin, miltä teos on voinut silloin tuntua? Miten se teidän olettamuksen mukaan poikkeaa tämän päivän lukijan kokemuksesta radikaalimmin?

Kilpi oli silti tietoinen, että teos ei kaikkia hänen lukijoitaan miellytä. Ennen kuin teos ilmestyi hän kertoi haastattelussa, että on tekemässä seuraavaksi teosta koirastaan. Hän halusi kirjoittaa lukijoilleen niin, että syntyy luottamuksellinen suhde. "Hyvä keskustelu ja kaunokirjoittaminen ovat varsin lähellä toisiaan. Jos puhun asioista, jotka närkästyttävät lukijoita, haluan välillä vaihtaa puheenaihetta. Niinhän ihminen tekee keskustellessaankin."

Keskustelu voi alkaa!

Eeva Kilpi: Tamara

Marraskuun pimeihin iltoihin lukupiiri tarjoilee Eeva Kilven eroottisen romaanin Tamara (1972). Tamara on estoton ja epäsovinnainen nainen, joka kokee rakkauden monet muodot normeista piittaamatta. Hänen rakkauksiaan seuraa arvoituksellinen ystävä, jolle Tamaran kokemukset ovat omakohtaista todellisuutta.

Palkitusta kirjailijasta Eeva Kilvestä tulee lisää juttua pian. Lukupiiri-blogi etsii myös uusia lukemisen tapoja ja tästä postataan lähiaikoina. Pysykää kuulolla!

Lukupiirikeskustelu Tamarasta alkaa tuttuun tapaan 10.11.

Lukupiirikeskustelu: Juhani Aho, Juha

Lukiessani Juhaa kohtaus kohtaukselta, tuntui kaikki hyvin tutulta ja samalla oivalsin, että minähän olen lukenut tämän Juhani Ahon yhden tunnetuimmista romaaneista aikaisemminkin. Muistin, että se oli ollut opinnoissani tenttikirjana. Kirjallisuustenttiin piti lukea monia suomalaisia klassikoita ja lukeminenkin oli vähän sellaista nopeaa ja pintapuolista, kun kaikkiin kirjoihin ei aina ehtinyt syventyä. Ehkäpä sen takia en muistanut lukeneeni Juhaa, koska siitä ei tullut tenttikysymystä. Aleksisis Kiven Seitsemästä veljeksestä kyllä kysyttiin.

Juha muistuttaa kreikkalaista murhenäytelmää, tragediaa, koska se on mielestäni hyvin näytelmällinen ja siinä voi nähdä draaman kaarta käännekohtineen loppuhuipennukseen asti. Romaanin keskushenkilöitä ovat Juha ja Marja, joiden näkökulmista fokusoidaan tapahtumia. Päähenkilöiden ajatusmonologien lisäksi romaanissa käydään suoria vuoropuheluja eri henkilöiden välillä. Juha on kasvattanut orpoa Marjaa lapsesta asti ja ottanut hänet vaimokseen tämän aikuistuttua. Marja on Juhaa paljon nuorempi ja pitää häntä enemmänkin isähahmonaan kuin aviopuolisonaan. Aviollinen kanssakäyminen on jossain vaiheessa loppunut ja pariskunta on vieraantunut toisistaan. Nuori, komea kauppamies Shemeikka hurmaa isänännän sekä emännän tullessaan taloon yöpymään. Sen seurauksena syntyy kolmiodraama, jolla on traagisia seurauksia. Marja ihastuu ensimmäistä kertaa elämässään ja lähtee naistenmiehen matkaan. Tragedian tapaan Marja huomaa erehtyneensä (hamartia), kun hänelle paljastuu Shemeikan todellinen luonne naisten viettelijänä ja kesätyttöjen vaihtamisella tiheään tahtiin.

Marja on hyvin voimakas naishahmo kirjassa ja vahva erilaisuudessaan. Hän ei alistu Shemeikan orjaksi kuten kaikki muut naiset Shemeikan kotitalossa Vienan Karjalassa. Juhan ja Marjan koti on Suomessa silloisen Ruotsin puolella rajaseudulla. Juhan henkilöhahmosta minulle tulee voimakas mielleyhtymä Juhani Ahon Yksin romaanin päähenkilöön, joka myös rakastaa nuorta naista ilman vastakaikua. Kumpiakin henkilöhahmoja yhdistää myös vanhenemisen tunteet ja oman ulkonäön pohtiminen. Juha säälittää ja surettaa. Hän on tragedian sankari, jonka loppuratkaisu, heittäytyminen koskeen on uhraus, jolla hän pelastaa ja turvaa vaimonsa ja tämän lapsen (Shemeikan lapsi) elämän. Juhan voisin katsoa näytelmänä, jossa kosken pauhu taustalla edustaisi kuoroa kreikkalaisen tragedian tapaan. Kirjan nimeksi olisi minusta myös hyvin sopinut Juha ja Marja, koska Marja on niin tasavahvasti läsnä teoksessa.

Mitä ajatuksia Juha teissä lukupiiriläisissä herättää? Olitteko jomman kumman puolella Juhan tai Marjan? Mitä mieltä olitte loppuratkaisusta? Olisiko kirja voinut päättyä hyvin? Entä mitä mieltä olitte Shemeikasta? Mitä muuten piditte romaanin kielestä?

Juhani Aho: Juha

Mies—pitkäselkä, rohdinpaita, virsujalka—hakkaa kaskea korkean vaaran rinteellä. Kun koivu kaatuu, alkaa toisen lehvistö jo tutista ja lastut lennellä. Hän kaataa niitä säärensä paksuisia kuin pajukkoa raivaten, selkäänsä oikaisematta.

Näin alkaa Juhani Ahon Juha-romaani, jonka ilmestymisestä on kulunut tasan 100 vuotta. Juhani Ahon (1861-1921) syntymän 150-juhlavuoden kunniaksi lukupiirin kuukauden kirjana on kolmiodraamaksi kuvattu romaani. Juhaa on saatavilla Guttenbergin projektista, jossa on paljon muutakin Ahon tuotantoa helposti ladattavissa lukulaitteelle tai sitten suoraan näytöltä luettavissa.

Juhani Aho oli ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija ja hän oli myös ensimmäinen suomalainen kansainvälisesti tunnettu kirjailija. Aho kehitti määrätietoisesti suomen kieltä ja loi pohjaa modernille kirjasuomelle. Häntä on pidetty tarkkanäköisenä naisten tunteiden kuvaajana, joka uskalsi tarttua arkoihinkin aiheisiin. Aho toimi kirjailijan ammattin lisäksi kääntäjänä, toimittajana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. Kirjailija oli naimisissa taiteilija Venny Soldan-Brofeldtin kanssa. He vuokrasivat Tuusulanjärven rannalta talon Aholan, johon he perustivat Tuusulan taiteilijayhteisön. Lisää kirjailijasta voi lukea Juhani Ahon Seurasta, josta löytyy juhlavuoden kunniaksi paljon järjestettyjä tapahtumia.

Kirjablogeissakin on pyörinyt syksyn aikana esittelyjä Ahon teoksista. Onko Juha jo entuudestaan tuttu lukupiiriläisille? Entä mitä suosikkeja teillä on Ahon tuotannosta?

Lukupiiri-keskustelu alkaa tuttuun tapaan 10.10, joka onkin Aleksis Kiven päivä.

Lukupiirikeskustelu: Juha Itkonen, Seitsemäntoista

Tämä on noloa, tai oikeastaan jo katastrofaalista. Minun pitäisi aloittaa keskustelu kirjasta, jota en ole lukenut. 


Luulin saavani Juha Itkosen Seitsemäntoista-kirjan ajoissa, mutta sitä ei ollutkaan noin vain kirjaston hyllyssä. En saanutkaan lainattua sitä kaverilta, enkä viitsinyt enää tänää ostakaan. Nyt jos koska olisi ollut käyttöä sähkökirjalle, mutta eipä minulla ole lukulaitettakaan.


No mutta, kertokaapa te muut! Millainen kirja se oli, hypnoottisen mukanaanvievä vai puuduttavan tylsä? Jotain siltä väliltä? Minulla on ollut viime vuosina vähän ristiriitainen suhde Juha Itkosen tuotantoon;  tästä viimeisimmästä romaanista olen saanut sen käsityksen, että se olisi vähän puuduttava, ellei lukija ole äärimmäisen kiinnostunut kirjailijaelämästä ja etenkin kirjailijan tilityksistä, miten hankalaa kirjailijaelämä on.  Toisaalta Itkonen on kyllä taitava ja kiinnostava kirjailija, joten en usko, että mikään hänen kirjansa on täysin puuduttava.


Minusta Itkosen esikoinen Myöhempien aikojen pyhiä oli taidokas ja erikoinen teos, hypnoottinen lukukokemus ja niin hyvä, että ostin sitä ihmisille lahjaksikin. Sitten tuli Anna minun rakastaa enemmän, joka oli kyllä hyvin luettava ja taitava sekin - mutta aivan erilainen, viihteellisemp,i ja loppu oli pettymys. Etenkin eräs ystäväni oli siitä kiukustunut: muistan, miten hän purnasi, ettei lukijoita saa huijata eikä mattoa saa vetää jalkojen alta ja hänestä kirjan loppuratkaisu oli kuin yläasteelaisen aineessa.


Novellikokoelman Kohti en muista herättäneen noin suuria tunteenpurkauksia puolesta eikä vastaan itsessäni tai muissakaan tuntemissani lukijoissa. Siinä oli helmensä, mutta myös hieman himmeämmät helmensä.


Juha Itkonen on kuitenkin kirjailija, jonka uraa seuraan ja haastatteluja luen, vaikken kaikkia kirjoja lukisikaan. Hän vaikuttaa monipuoliselta ja määrätietoiselta: osallistuu jopa kirjoistaan tehtyihin näytelmiin. Minusta Juha Itkonen on yksi niistä suomalaisista nykykirjailijoista, joiden tuotantoon kannattaa tutustua jo yleissivistyksen vuoksi - ja jonka tuotantoa kannattaa lukea jo siksi, että varmaa ja laadukasta tekstiä on aina ilo lukea, silloinkin kun siihen ei iki-ihastuisi.


Onnistuiko joku muu saamaan Seitsemäntoista käsiinsä? Tai oletteko tutustuneet muuhun Itkosen tuotantoon? 

Lukupiiri etsii uusia vetäjiä!

Kiinnostaisiko nettilukupiirin vetäminen? Tartu tilaisuuteen! 


Olemme nyt pyörittäneet Lukupiiri-blogia vajaan vuoden ajan. Keskustelua on käyty niin uudemmista kirjoista kuin etenkin vanhemmista klassikoista, yleisön toiveesta. Lukupiirin idea on pysynyt alusta lähtien samana: joka kuukauden 10. päivä keskustellaan luetusta kirjasta ja 15. päivä julkistetaan uusi kirja. Joskus olemme järjestäneet äänestyksen seuraavasta kirjasta tai sen aihepiiristä, toisinaan taas päättäneet seuraavan kirjan keskenämme. Kokemus on ollut mukava ja blogilla on kivasti lukijoitakin.


Tänä syksynä meillä on kuitenkin työ- ja opiskelukiireitä... Etsimmekin siis uutta väkeä joukkoomme! Jos olet yhtään kiinnostunut vetämään kuukauden kirjakeskusteluja, pistä viestiä osoitteeseen kokolaillaATgmail.com (tämä on Jennin sähköpostiosoite, mutta välitän viestit eteenpäin myös Saran ja Hannan tiedoksi). Ei haittaa, vaikka kiinnostuneita tulisi useampiakin. Olemme huomanneet, että kolme on hyvä vetäjien minimäärä, mutta voisi vetäjiä olla vaikka neljäkin, ehkä enemmänkin. Me olemme hoitaneet kaiken "blogisuunnittelun" sähköpostitse, se on ollut toimiva ratkaisu (emme edes tunteneet toisiamme, kun perustimme blogin!).


Blogia ja sen vetämistä koskevia kysymyksiä voi toki esittää tämän kirjoituksen kommentointiosiossakin. Keskustelu seuraavasta kirjasta, Juha Itkosen teoksesta Seitsemäntoista, alkaa huomenna tai ainakin aivan lähipäivinä...




Lukupiiriterveisin


Jenni, Sara ja Hanna