Minna Canthin Anna Liisa (1895) kertoo samannimisestä nuoresta tytöstä, joka päätyy surmaamaan aviottomana syntyneen lapsensa, mutta tunnustaa syntinsä ennen kuin astuu liittoon kihlattunsa kanssa ja suoraselkäisesti on valmis suorittamaan rangaistuksensa, yksin. Tällaista omatunnon velvoitusta ja sisäisen totuuden voittoa on kuvattu Canthin tuotannossa Tolstoin vaikutukseksi.
Anna Liisa on menossa naimisiin Johannes Kivimaan kanssa, mutta onnea varjostaa hänen aiempi suhteensa Kortesuon tilan entiseen renkimieheen, Mikkoon.Vastakkain asettuvat todellisuus ristiriitoineen ja ankara talonpoikainen moraali, jossa korostetaan neitseellistä avioliittoa ja siveyttä. Minusta oli ahdistavaa, kuinka paljon Anna Liisa joutui kantamaan sisällään ja millaisen kiristyksen uhriksi hän joutui. Se tunne oli lukiessa niin voimakas, että se ajoi jopa tuon lapsensurmaamisen ohi. En välittänyt niinkään lapsesta, vain Anna Liisasta.
Keräsin tähän vähän näytteitä Canthin kirjeistä, koska niissä näkyy Anna Liisan luontiprosessia. Jatkan kirjeiden parissa, mikäli haluatte lisää näytteitä.
Minna Canth kirjoittaa
Anna Liisasta ystävälleen Emilia Bergbomille 22.2.1895:
"Vielä minulla on semmoinen tuuma, että tämän näytelmän lopetettua, tarttuisin heti käsiksi uuteen. Enkä antaisi sen ennakkoluulon tulla esteeksi, etten muka nyt kykenisi, koska juuri olen yhden kirjoittanut. Otan sen toisen sitten porvariselämästä, kun tämä on kansan elämästä. Muuten olen tätä kirjoittaessani tullut uudelleenkin siihen päätökseen, että kansan ihmiset ovat paljon draamallisempia kuin nykyaikaiset kulttuuri ihmiset. Luonteet ovat yksinkertaisemmat ja kokonaisemmat, tunteet eheämmät ja valtavammat. Eikä niitä ehkäise mitkään reflektioonit."
29.3.1985
"Minä tässä juuri kirjoittelen näytelmääni. Arpajaishommat veivät aikaa, mutta loppupuolella kolmas näytös jo on. Se loppu "klämmi" pitäisi saada hyväksi. En tiedä, tuleeko tämä yleisöä miellyttämään, sillä se on raskaanlainen ja jotenkin synkkä. Riippuu paljon siitä, miten pääosa Anna Liisa, esitetään. [J.H] Erkon Kullervo kuuluu myöskin valmistuvan ensi vuodeksi. Kyllä kait tämä Anna Liisa pitäisi siinä tapauksessa mennä aikaisemmin, sillä Kullervon jälkeen se ei enää maistuisi miltään. Täälläkin näkee, että yleisön maku on järkiään muuttunut. Ei se enää rakasta realismia, kuta satumaisempaa ja kevyempää, sitä parempi."
10.6.1985
"Niin, kuinkako on minun näytelmäni laita? Se kävi niin, että kuin luulin sen valmiiksi ja luin ääneen muutamille ystäville, - joista [K.E.] Frisk ainoa arvostelijaksi kykenevä -huomasin, että viimeinen eli kolmas näytös oli kokonaan kelvoton. Sitä vastoin ensimmäinen ja toinen näytös tuntuivat aivan valmiilta, jonka tähden jätin ne semmoisiksi kuin olivat ja ryhdyin kolmanteen näytökseen uudelleen käsiksi. -- Tällä viikolla sen nyt yhtä kaikki lopetan. Pahempi vaan, etten tiedä, onko se nytkään onnistunut. Semmoisenaan saanee nyt kumminkin käydä, sillä en minä sitä paremmaksi saa."
Kirjevalintani ovat siinä mielessä huonoja, että nämä ovat alunperin kirjoitettu ruotsiksi ja sitten myöhemmin suomennettu. Etsin myöhemmin lisää kirjenäytteitä Anna Liisasta, jos löytäisin alunperin suomenkielisen kirjeen, niin voisimme verrata Canthin kieltä näytelmän kieleen.
Alustavia kysymyksiä keskustelua herättelemään:
Mitä mieltä olitte näytelmän tarinasta? Oliko se teistä uskottava? Millainen hahmo Anna Liisa oli? Pystyikö häneen samaistumaan? Toimiko näytelmän dramaattinen jännite ja henkilöhahmojen vastakkainasettelu vielä 2010-luvulla luettaessa?
Minna Canth oli oppinut puhutun suomen lapsena, kirjoittamaan hän oppi ensin ruotsiksi ja myöhemmin aikuisena hän opetteli myös standardi-suomen normeja. Hänellä ei ollut mitään kotimurretta tai paikallisidentiteettiä suomeksi. Dialogejaan hän luetutti mm. palvelijoillaan saadakseen niihin autenttisuuden tuntua.
Millaiselta Canthin kieli tuntui?
Potkaisen nyt keskustelun käyntiin ja teen myöhemmin lisäkysymyksiä, mikäli on tarvetta.
