Kuva Lapsen maailma 2006:5 lehdestä, jota käytetty myös lähteenä
Tänään 28.6. tasan 80 vuotta sitten syntyi Rauha Susanna Virtanen. Rauha on kotoisin Kuortaneelta ja kasvoi pohjalaisessa suurperheessä. Jo 14-vuotiaana Rauha päätti, että hänestä tulisi kirjailija. Tarinan kertomisen lahjan hän omasi lapsuudesta alkaen ja hänellä oli valtava tarve kirjoittaa tarinoita. Esikoisteos Seljan tytöt ilmestyi 1955, jolloin Rauha oli 24-vuotias. Tyttöromaanista tuli heti suosittu ja se aloitti rakastetun Selja-sarjan, jota on luettu sukupolvesta toiseen. Viimeisin Selja-kirja Seljan Tuli ja Lumi ilmestyi 2009.
Rauha on kirjoittanut useita nuortenromaaneja ja sen lisäksi näytelmiä, tv-näytelmiä ja kuunnelmia. Romaani Joulukuusivarkaus (1970) on käännetty myös saksaksi ja unkariksi. Nykyään Tampereella asusteleva palkittu kirjailija kirjoittaa edelleen aina kun vaan on aikaa kirjoittamiselle. Rauha viettää paljon aikaa kuuden lapsenlapsensa kanssa ja heidän kauttaan hän on sukeltanut nykynuorten ja -lasten maailmaan. Rauhan harrastuksia ovat mm. elokuvat ja tietenkin lukeminen. Rauhan lempityttökirjoja ovatkin Montgomeryn Anna- ja Runotyttö-kirjat.
Olen tavannut hurmaavan Rauha S. Virtasen, joka on luonut hienoa suomalaista tyttökirja-genreä ja jonka kirjat puhuttavat meitä kaikkia edelleen. Rauha saa runsaasti fanipostia lukijoiltaan pikkutytöistä isoäiteihin. Omasta tuotannostaan lempikirjanaan hän pitää Lintu pulpetissa (1972). Muusta kirjailijan tuotannosta voitte lukea täältä.
"`Leimahdus´ elämässäni tapahtui vuonna 1945 Alavuden kirkonkylän keskikoulua käydessäni. Kokemus oli voimakas, mutta ei oikeaoppisen montgomerylainen, pikemminkin ns. köyhän miehen tai tässä tapauksessa köyhän tytön leimahdus. Siinä ei nimittäin verho raottanut haltioittavia tuonpuoleisia visioita vaan räväytti auki varman maallisen tulevaisuuden kuvan. Silloinen 14-vuotias kirjoitti päiväkirjaansa: `Minusta tulee kirjailija ja kirjoitan samanlaisia kirjoja kuin L.M. Montgomery´" s.338 Virtanen teoksessa Uuden kuun ja Vihervaaran tytöt Ahola & Koskimies (toim.)
Lämpimät onnittelut kirjailijalle Lukupiiriblogin välityksellä!
VastaaPoistaLuin Lintu pulpetissa -kirjan varmaan aika pian sen ilmestymisen jälkeen, olin itse silloin noin 12-vuotias ja kirjan lukeminen oli tärkeä elämys.
Muistan vieläkin miten hienolta tuntui löytää kirja, joka tuli niin lähelle. Koin jonkinlaisen oivalluksen kaikkien niiden satujen, Viisikkojen ja Tarzanien jälkeen ;-)
Ihana muisto Erjalla! Minä taas en ole jostain syystä lukenut Virtasta ollenkaan, onneksi Lukupiiri paikkaa asian. Haen lukupiirikirjan tänään kirjastosta!
VastaaPoistaMinä taas olen lukenut Seljan tyttöjä teininä kymmeniä kertoja, koska satuin perimään tätini nuortenkirjahyllyn! Siellä oli monia muitakin suosikkeja, johin muutoin tuskin olisin tarttunut.
VastaaPoistaPitäisikin lukea niitä uudestaan tai vaikka Ruusunen joskus loppukesästä!
Tykkäsin nuorena niistä perinteisistä Selja-kirjoista kovasti ja olen lukenut niitä noin viiden vuoden välein uusiksi aikuisiällä. Sen sijaan en ymmärrä näitä kahta jatko-osaa, jotka Virtanen kirjoitti myöhemmin. Luin hiljattain niistä uusimman. Chile tuntuu kovin päälleliimatulta, koska kaikki mitä kirjoissa tapahtuu liittyy siihen tavalla tai toisella. Ja minä olen sentään niitä, joka muistan elävästi itsekin syyskuun 1973 Chilen tapahtumat. Chile jyrää näissä uusimmissa yli kaiken muun, ennen kaikkea henkilökuvauksen, joka oli senaikaista 1950-luvun hyvää nuortenkirjatasoa. Silloinhan maailma oli lintukoto, mutta mielestäni se ei haitannut. Mielestäni yhteiskunnasta ja maailmantapahtumista voi kirjoittaa niinkin, ettei jyrää niiden alle ihmisiä, henkilöidenhän varaan hyvä tarina rakentuu.
VastaaPoista