Nuori lukupiirimme on lähtenyt hienosti käyntiin ja kuukauden kirjat ovat herättäneet runsasta ajatuksen vaihtoa ja tasavertaista keskustelua. Toivotamme kaikille lukupiiriläisille hyvää alkanutta uutta vuotta ja tervetuloa myös uusia lukijoita mukaan! Lukupiiri-blogi on avoin kaikille eikä siihen tarvitse ilmoittautua mitenkään erikseen.
Japanilaisesta kirjallisuudesta siirrymme saksalaisen kirjallisuuden pariin ja nyt teillä on mahdollisuus vaikuttaa kuukauden kirjan valintaan äänestämällä kolmesta kirjasta oma suosikkinne. Eniten ääniä saanut kirja valitaan kuukauden kirjaksi. Äänestys alkaa tänään ja päättyy 15.1. klo 24. Ilmoita kommenttikentässä, mikä kolmesta teoksesta on suosikkisi helmikuun kirjaksi.
Ensimmäinen ehdotus kuukauden kirjaksi on Herman Hessen Narkissos ja Kultasuu (alkuteos ilmestynyt 1930). Kirjan takakannesta poimittua: Romaani kahden täysin erilaisen miehen ystävyydestä keskiajalla. Narkissos on luostarikoulun opettaja, munkki ja apotti. Tämä vakava, askeettinen mies on omistanut hengellisen elämän palvelukseen ja viettää päivänsä luostarin hiljaisuudessa. Kultasuu on Narkissoksen oppilas ja ystävä. Hän on uneksija, runoilija ja rakastaja. Opettajansa kannustuksesta Kultasuu lähtee luostarista. Hän vaeltaa aisti-ilon ja kuoleman maailmassa, naisten himoitsemana ja naisia rakastavana, kokee kodittoman ilot ja surut, tappaa ja varastaa, ajaa takaa pakenevaa täydellisyyden kuvaa, kaiken käsittävää äitihahmoa. Henki ja aine, ajattelija ja taiteilija, järki ja tunne toimivat vastavoimina tässä kirjassa.
Toisena ehdotuksena on Günter Grassin omaelämäkerrallinen teos Sipulia kuoriessa (vuodelta 2007). Nobelistin muistelmateos aiheutti ilmestyessään suuren kohun Grassin kerrottua suorin sanoin suhteestaan politiikkaan ja lyhyestä osallistumisestaan Waffen-SS-joukkojen toimintaan. Teos ei ole kuitenkaan sotakirja, vaan tarina siitä, miten muisti toimii. Mitä muistamme, mitä emme, ja miksi? Kustantamon, Tammen, nettisivuilta lainattua: Grassmaiseen tyyliinsä hän hyppää sujuvasti vuosikymmenestä toiseen, kertoo kaskuja, kirjoittaa muistosanoja ystävilleen, kertoo ensirakkaudestaan koskettavasti ja kertaa taiteilijanuransa alkuvaiheita. Teemana ovat tietysti myös naiset – erityisen kauniin kuvan Grass piirtää ensimmäisestä vaimostaan Annasta. – – Grass seuraa huvittuneena omia jälkiään. Hän myös huijaa lukijaa – omaelämäkerta ei ole totuus – ja myöntää sen auliisti. Tarina on uskomaton ja surullinenkin. Minäkö se olen?
Kolmas ehdokas on lööppihakuista keltaista lehdistöä kritisoiva Heinrich Böllin Katharina Blumin menetetty maine vuodelta 1974 (ensimmäinen suomennos vuonna 1975). Blumin elämä muuttuu hänen vietettyään yön uuden miestuttavansa luona, joka myöhemmin paljastuu terroristiksi. Nuori nainen joutuu poliisin nöyryyttämäksi ja roskalehtien riepottelemaksi. Voiko keltaista lehdistöä paeta sen ollessa ahnaimmillaan?
"1970-luvun puolivälissä kirjana ja elokuvana oikeamielisiä mieliä kuohuttanut Katharina Blumin menetetty maine toimii vieläkin ihmistä nöyryyttävän ja häpäisevän media- ja viihdekulttuurin karmeana kuvauksena (kohteena on Springerin sensaatiolehti Bild-Zeitung)." (Hannu Marttila, Hs)
"Heinrich Böll kertoo Katharina Blumin tarinan näennäisesti kuivalla raporttiäänellä mutta takaa avautuu huikea satiiri tämän ajan asenteista ja arvoista. Hän käyttää hänelle Nobel-palkinnon tuoneesta romaanistaan Nainen ryhmäkuvassa tuttua tekniikkaa jälleen menestyksellä. Hän hahmottaa henkilönsä persoonan samoin kuin hänen elämänsäkin lähiympäristöstä saatavien aineksien pohjalta. Haastattelujen avulla on sitten hiottavissa esiin totuus" (Leo Ståhlhammar, Suomenmaa)
Ensimmäinen ehdotus kuukauden kirjaksi on Herman Hessen Narkissos ja Kultasuu (alkuteos ilmestynyt 1930). Kirjan takakannesta poimittua: Romaani kahden täysin erilaisen miehen ystävyydestä keskiajalla. Narkissos on luostarikoulun opettaja, munkki ja apotti. Tämä vakava, askeettinen mies on omistanut hengellisen elämän palvelukseen ja viettää päivänsä luostarin hiljaisuudessa. Kultasuu on Narkissoksen oppilas ja ystävä. Hän on uneksija, runoilija ja rakastaja. Opettajansa kannustuksesta Kultasuu lähtee luostarista. Hän vaeltaa aisti-ilon ja kuoleman maailmassa, naisten himoitsemana ja naisia rakastavana, kokee kodittoman ilot ja surut, tappaa ja varastaa, ajaa takaa pakenevaa täydellisyyden kuvaa, kaiken käsittävää äitihahmoa. Henki ja aine, ajattelija ja taiteilija, järki ja tunne toimivat vastavoimina tässä kirjassa.
Toisena ehdotuksena on Günter Grassin omaelämäkerrallinen teos Sipulia kuoriessa (vuodelta 2007). Nobelistin muistelmateos aiheutti ilmestyessään suuren kohun Grassin kerrottua suorin sanoin suhteestaan politiikkaan ja lyhyestä osallistumisestaan Waffen-SS-joukkojen toimintaan. Teos ei ole kuitenkaan sotakirja, vaan tarina siitä, miten muisti toimii. Mitä muistamme, mitä emme, ja miksi? Kustantamon, Tammen, nettisivuilta lainattua: Grassmaiseen tyyliinsä hän hyppää sujuvasti vuosikymmenestä toiseen, kertoo kaskuja, kirjoittaa muistosanoja ystävilleen, kertoo ensirakkaudestaan koskettavasti ja kertaa taiteilijanuransa alkuvaiheita. Teemana ovat tietysti myös naiset – erityisen kauniin kuvan Grass piirtää ensimmäisestä vaimostaan Annasta. – – Grass seuraa huvittuneena omia jälkiään. Hän myös huijaa lukijaa – omaelämäkerta ei ole totuus – ja myöntää sen auliisti. Tarina on uskomaton ja surullinenkin. Minäkö se olen?
Kolmas ehdokas on lööppihakuista keltaista lehdistöä kritisoiva Heinrich Böllin Katharina Blumin menetetty maine vuodelta 1974 (ensimmäinen suomennos vuonna 1975). Blumin elämä muuttuu hänen vietettyään yön uuden miestuttavansa luona, joka myöhemmin paljastuu terroristiksi. Nuori nainen joutuu poliisin nöyryyttämäksi ja roskalehtien riepottelemaksi. Voiko keltaista lehdistöä paeta sen ollessa ahnaimmillaan?
"1970-luvun puolivälissä kirjana ja elokuvana oikeamielisiä mieliä kuohuttanut Katharina Blumin menetetty maine toimii vieläkin ihmistä nöyryyttävän ja häpäisevän media- ja viihdekulttuurin karmeana kuvauksena (kohteena on Springerin sensaatiolehti Bild-Zeitung)." (Hannu Marttila, Hs)
"Heinrich Böll kertoo Katharina Blumin tarinan näennäisesti kuivalla raporttiäänellä mutta takaa avautuu huikea satiiri tämän ajan asenteista ja arvoista. Hän käyttää hänelle Nobel-palkinnon tuoneesta romaanistaan Nainen ryhmäkuvassa tuttua tekniikkaa jälleen menestyksellä. Hän hahmottaa henkilönsä persoonan samoin kuin hänen elämänsäkin lähiympäristöstä saatavien aineksien pohjalta. Haastattelujen avulla on sitten hiottavissa esiin totuus" (Leo Ståhlhammar, Suomenmaa)
Nyt äänestämään! Kirjoja voi kommentoida ja ääntään perustella kommenttiosioon ja äänestää ehdokastaan sivupalkissa (oikealla) olevassa kyselyssä.
Mikäli äänet menevät tasan, arvomme voittajakirjan. Helmikuun lukupiirikirjasta ilmoitetaan erillisellä blogipostauksella 16.1.Lukupiiriterveisin
Sara, Hanna/Tomomi ja Jenni
