Marjatta Hanhijoki: Leena Krohn. Akvarelli. 1998Poika yritti rauhoittua. Hän tunsi kukkien tuoksuvan. Hän kuuli veden solisevan. Viileä terälehti hipaisi hänen poskeaan. Nyt hän näki vielä paremmin. Jokaisessa kukassa asui pieni jumala, ja jokaisen kukan oikea nimi oli Ääretön elämä. Poika tiesi nyt, että kasvit tiesivät, mutta niiden tietoa ei koskaan voisi kääntää sanoiksi. Niiden viisaus ylitti kaiken inhimillisen taidon, se oli kasvun erehtymättömyyttä. s. 74-76
Kirjan lukijoille varmaan selvisi vastaus siihen, mitä puut tekevät elokuussa. Minä olisin voinut jatkaa tämän kirjan lukemista vaikka kuinka kauan ja olisin halunut lukea lisää tarinoita meille keskenkasvuisille. Pidin Hyvin erikoisia ihmisiä tarinasta ja Hyvin erikoisten ihmisten klubista. Inkalla on taivas rinnassaan ja hän pystyy nousemaan ilmaan. Hanno on aurinkopoika eikä hänellä ole varjoa lainkaan. Anterolla taas ei ole peilikuvaa eikä voi olla varmaa siitä, onko hän edes olemassa. Nämä lapset kasvavat aikuisiksi, jolloin erityiset ominaisuudetkin katoavat. Toinen suosikkitarinani on Vihreiden lasten legenda, joka kertoo hämärän lapsista, jotka ovat kotoisin jostakin tuntemattomasta maasta ja he tulevat maan pinnalle kuullessaan kellojen kutsuvan soiton. Krohnin tarinoissa on mukana jotain surullista, kaipuuta, tavoittamatonta, vaikka ne ovatkin samalla positiivisia huumoriakaan unohtamatta. Karko Utra on ehdottomasti tämän jälkeen suosikkikryptozoologistini ja hänen kiinnostavat tutkimuksensa epävirallisten eläinten parissa.
Mitä te piditte tästä Leena Krohnin kirjasta? Onko teillä joku erityinen oma suosikkitarina? Pidättekö yleensä fantasiakirjallisuudesta, joksi kirjan voisi luokitella? Olen aikaisemmin lukenut Krohnilta Tainaronin ja Daturan tai harha, jonka jokainen näkee. Minä pidän kovasti Krohnin filosofisista teksteistä ja kauniista kielestä, vaikka merkitysten ymmärtäminen välillä vaatii ihmettelyä ja sulattelua, ainakin minulta.
Leena Krohn (s.1947) on palkittu ja maailmallakin tunnettu kirjailija, jolla on laaja tuotanto. Hän on kirjoittanut romaaneja, lastenkirjoja, novelleja sekä esseitä. Kehoitan tutustumaan Leena Krohnin omiin kotisivuihin, josta tuo akvarellikuvakin on. Siellä on lisää myös Leenan ajatuksia ja tekstejä.
Minunkin lempparini taisi olla Erikoiset ihmiset; erikoisuus oli siinä jännästi outoa ja arkista yhtä aikaa. Pidin myös kovasti siitä miten tarina loppui. Kaikkiaan tarina - ja koko kirja - jätti sellaisen nostalgisen ihmetyksen tunteen. Hetken ajan muisti taas että maailma on ihmeellinen ja ihana paikka! Luulen että pari näistä tarinoista on sellaisia, että ne eivät ihan heti unohdu.
VastaaPoistaEn ole ennen lukenut Krohnia, mutta tämän jälkeen uskoisin että hänen tuotantoaan tulee jossain välissä kurkittua enemmänkin. Kiinnostaisi lukea joitain hänen esseitään. Näiden tarinoiden tyylissä oli jotain kiehtovaa, jota en osaa kunnolla eritellä.
Hei Booksy sanoit niin osuvasti kirjasta ja sen tunnelmasta! On niin vaikeaa välillä löytää sanoja kuvailemaan Krohnin tekstejä tai yrittää tulkita. Kiehtovia ja nämä tarinat jäävät kyllä muistivarantooni!
VastaaPoistaMinunkin on vaikea löytää sanoja kuvailemaan tarinoiden aiheuttamia tunnereaktioita:) Arkisesti päädynkin siis toteamaan, että pidin novelleista valtavasti. Mielenkiintoisten novellien joukosta on melkeinpä mahdotonta mainita parasta, mutta ehkä Päivien museot jäi kaikessa surumielisyydessään mieleen parhaiten. Pidin myös siitä, että kyseisessä novellissa ei loppujen lopuksi ollut mitään kovin maagista tapahtumaa taustalla, vaan kyse oli vain hieman vinksahtaneesta ihmisparasta.
VastaaPoistaLuen jonkin verran fantasiaa, mutta yleensä genren kirjat tuppaavat olemaan..no, täysin fantasiaa. Pidin Krohnin novelleissa siitä, miten todellisuus ja fantasia limittyvät eikä maaginen puoli enää pian tunnukaan kovin epäuskottovalta.
Novellien filosofisesta puolesta en välttämättä saanut täysin kiinni. En ainakaan niin, että osaisin siitä mitään sanoa. Silti lukiessa tuntui, että kyllä tässä on selvästi kyse elämän suurista totuuksista:) Ehkä kaikkea ei sitten tarvitsekaan osata pukea sanoiksi.
Kiitos vain lukupiirille kirjan valinnasta, muuten en olisi luultavasti "koskaan" tarttunut Krohniin:)
Kiitos kaikille kommenteista ja Saralle hyvästä keskustelunavauksesta. Kun luin sen, ajattelin, että vaikken olisi lukenut ko. kirjaa, haluaisin nyt lukea sen, niin merkillisen kiehtovalta se Saran tekstin mukaan kuulosti.
VastaaPoistaMinäkin pidin kovasti tästä kirjasta, kuten Krohnin teoksista yleensäkin. Niistä menee aina osa nk. yli hilseen, mutta se ei haittaa, ne ovat niin viisaita ja ainutlaatuisia teoksia.
Tässä kokoelmassa pidin erityisesti nimikkonovellista Mitä puut tekevät elokuussa. Se oli huikea! Näin sen aivan silmissäni, jotenkin aistikas ja viisas novelli. Myös muut tässä keskustelusssa mainitut kertomukset jäivät mieleeni - varmasti pitkäksi aikaa.
Olen lukenut n. kymmenkunta Krohinin teosta. Minulla on niihin sellainen suhde, että minun on yhtäkkiä PAKKO lukea Krohnia. Sitten luen kirjan, pari tai jopa kolme ja pidän taukoa. Krohnin teoksissa riittää sulattelemista. Sitten tulee taas se pakko. En osaa selittää tarkemmin, mutta ilmeisesti olen Krohnin teoksista riippuvainen. Arvostan Krohnia suuresti ja hän on yksi suosikkikirjalijoitani.
Kiitos kaikille minunkin puolestani. Sara kirjoitit todella kauniisti ja meinasin napata Jennin vastauksen, sillä kuvailit kirjaa niin, että siitä kiinnostuu lukematta ja lukeneena. :)
VastaaPoistaMie en ole lukenut vielä kauheasti Krohnia, mutta olen kiinnostunut hänen uusimmastaan Auringon lapsia. Onko kukaan muu kuin Jenni lukenut sitä kirjaa? Minua kiinnostaa teoksessa etukäteen se, että se on tarkoitettu sekä lapsille että aikuisille. Varsinkin kun osin Krohnin tekstit ovat "vaikeita", niin minua kiinnostaa suunnattomasti millaisen maailman hän teokseensa rakentanut, että se avautuisi kaikenikäisille.
Puhuttelevatko teitä Krohnin teksteissä enemmän maagisuus vai pohdinnat?
Itse luin myös "Mitä puut tekevät elokuussa" ja tykkäsin! Kyllä, alkuun oli taas hieman ennakkoluuloja, kun takakansi ja Hesarin juttu eivät oikein vakuuttaneet, mutta kun lukemisen kerran aloitti, oli kirja luettava loppuun. Heti en sitä voinut tehdä, kun tätä luin harkkapaikassa ruokailun yhteydessä ja asiakkaita oli vielä tulossa, mutta luin kuitenkin. Nopealukuinen, mutta ajattelemaan saava novellikokoelma! Jokaiseen kertomukseen sisältyy opetus, mitä en kaikista osaa pukea sanoiksi, mutta ymmärrän sen kuitenkin mielessäni. Hieman oudolta koko teos kieltämättä vaikutti, mutta taas saan olla iloinen tästä blogista ja perustajien ideasta perustaa tämä, kun tutustun aivan uudenlaisiin kirjailijoihin. Enemmänkin voisin Leena Krohnia lukea :)
VastaaPoistaHannalle on sanottava, etten osaa sanoa :D Lukiossa jo tykkäsin filosofiasta jossain mielessä ja luinkin muutamia filosifisia romaaneja ihan muuten vaan. Siltä kantilta myös Krohnin pohdinnat osuivat. Toisaalta taas esim. Potterit ovat yksi lempikirjasarjoistani ja täynnä magiaa. Krohnilla se oli erilaista, mutta silti mukaansatempaavaa.
Mun lempparinovelli taisi olla Jenniä kompatakseni Mitä puut tekevät elokuussa. Siinä tuli ihanasti sekä filosofiaa että magiaa :)
Ja vikassa novellissa, kryptozoologisti Karko Utrasta kertova, sanotaan tosi hyvin muurahaisista! "Tavattomia ne ovat. -- Ystävä hyvä, minä olen oppinut jotakin. Ei se, että jokin on yleistä, tee siitä vähemmän hämmästyttävää. Siinä mikä on tavallisinta, piilee tavattomin sensaatio." (s. 145-146) Sen kun ymmärtäisi itsekin muistaa.
Mielenkiinnolla odotan sunnuntaita ja seuraavaa kirjaa :)
Tatan kommentti, joka hävisi Bloggerin häiriöiden takia
VastaaPoistaTata: Itse luin myös "Mitä puut tekevät elokuussa" ja tykkäsin! Kyllä, alkuun oli taas hieman ennakkoluuloja, kun takakansi ja Hesarin juttu eivät oikein vakuuttaneet, mutta kun lukemisen kerran aloitti, oli kirja luettava loppuun. Heti en sitä voinut tehdä, kun tätä luin harkkapaikassa ruokailun yhteydessä ja asiakkaita oli vielä tulossa, mutta luin kuitenkin. Nopealukuinen, mutta ajattelemaan saava novellikokoelma! Jokaiseen kertomukseen sisältyy opetus, mitä en kaikista osaa pukea sanoiksi, mutta ymmärrän sen kuitenkin mielessäni. Hieman oudolta koko teos kieltämättä vaikutti, mutta taas saan olla iloinen tästä blogista ja perustajien ideasta perustaa tämä, kun tutustun aivan uudenlaisiin kirjailijoihin. Enemmänkin voisin Leena Krohnia lukea :)
Hannalle on sanottava, etten osaa sanoa :D Lukiossa jo tykkäsin filosofiasta jossain mielessä ja luinkin muutamia filosifisia romaaneja ihan muuten vaan. Siltä kantilta myös Krohnin pohdinnat osuivat. Toisaalta taas esim. Potterit ovat yksi lempikirjasarjoistani ja täynnä magiaa. Krohnilla se oli erilaista, mutta silti mukaansatempaavaa.
Mun lempparinovelli taisi olla Jenniä kompatakseni Mitä puut tekevät elokuussa. Siinä tuli ihanasti sekä filosofiaa että magiaa :)
Ja vikassa novellissa, kryptozoologisti Karko Utrasta kertova, sanotaan tosi hyvin muurahaisista! "Tavattomia ne ovat. -- Ystävä hyvä, minä olen oppinut jotakin. Ei se, että jokin on yleistä, tee siitä vähemmän hämmästyttävää. Siinä mikä on tavallisinta, piilee tavattomin sensaatio." (s. 145-146) Sen kun ymmärtäisi itsekin muistaa.
Mielenkiinnolla odotan sunnuntaita ja seuraavaa kirjaa :)
Hannan kommentti, joka myös hävisi
VastaaPoistaKiitos kaikille minunkin puolestani. Sara kirjoitit todella kauniisti ja meinasin napata Jennin vastauksen, sillä kuvailit kirjaa niin, että siitä kiinnostuu lukematta ja lukeneena. :)
Mie en ole lukenut vielä kauheasti Krohnia, mutta olen kiinnostunut hänen uusimmastaan Auringon lapsia. Onko kukaan muu kuin Jenni lukenut sitä kirjaa? Minua kiinnostaa teoksessa etukäteen se, että se on tarkoitettu sekä lapsille että aikuisille. Varsinkin kun osin Krohnin tekstit ovat "vaikeita", niin minua kiinnostaa suunnattomasti millaisen maailman hän teokseensa rakentanut, että se avautuisi kaikenikäisille.
Puhuttelevatko teitä Krohnin teksteissä enemmän maagisuus vai pohdinnat?
Kiitokset teille kaikille keskustelijoille! Harmi vain, kun blogger ei toiminut välillä ja hävitti kommentteja. Krohnin teksteissä puhuttelee minuakin todellisen ja epätodellisen luonteva yhdistelmä ja pohdinnat saavat ajattelemaan jonnekin syvemmälle pinnan taakse.
VastaaPoistaHienoa, että kirjasta heräsi kiinnostus lukea Krohnia lisää! Minua odottaakin seuraavaksi Mehiläispaviljonki :)