tiistai 7. joulukuuta 2010

Tärkeimmät klassikot?


Enää muutama päivä aikaa Dickens-keskusteluun! Vinkki: Dickensin joulutarina on niin lyhyt ja nopealukuinen, että ehdit halutessasi lukea sen vielä ennen 10. joulukuuta. Ja vaikket ehtisikään, niin voihan keskusteluun osallistua vielä tuon Virallisen Keskustelupäivän jälkeenkin.

Dickensiä odotellessa ajattelin kysellä klassikkosuosikeista. Omani vaihtelevat vähän fiiliksen mukaan (ja sen mukaan, mitä kirjoja satun muistamaan klassikoista puhuttaessa, heh), mutta nämä ovat aina listoilla:

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä. Hauskoja veijareita, mukana asiaakin ja mahtavaa suomen kieltä. Joskus suunnittelin opettelevani Seitsemästä veljeksestä oivallisia sanoja ja sanontoja ja käyttäväni niitä sitten pokkana normaalissa kielenkäytössä. On jäänyt toistaiseksi tekemättä.

Minna Canth, Maria Jotuni, Juhani Aho. Suorasanaista, psykologista, tarkkanäköistä tekstiä, ajattomuudessaan melkein pelottavaa.

Albert Camus: Sivullinen. Voiko se, joka on kaikessa kylmyydessään ja tunteettomuudessaan täysin rehellinen, olla moraaliton? Nopealukuinen teos pysyy kauan mielessä. 

Tunnettehan muuten Hesarin hauskan ja hyödyllisen Klassikkoautomaatin?

13 kommenttia:

  1. Dickens on juuri luettu ja keskustelua jo odotellaan! :)

    Lempiklassikkojani ovat varmaan Waltarin Sinuhe egyptiläinen kotimaisista ja ulkomaisista William Goldingin Kärpäsen herra sekä Emily Brontën Wuthering Heights. Jules Vernen kirjat kolahtivat myös aikoinaan kovaa.

    VastaaPoista
  2. Minunkin lempiklassikkoni liittyvät Canthin, Jotunin ja Ahon tuotantoon.

    Keskustelua jo kovasti odotellaan, kohta päästään yhdessä juttelemaan ja 15.12 julkaisen oman ehdotukseni tammikuun kirjaksi. :)

    VastaaPoista
  3. Minulla on Kärpäsen herra lukematta, pitäisi joskus kyllä paikata se puute. Brontësta ja etenkin Waltarista pidän minäkin, monipuolista ja kiinnostavaa Waltaria mietin tuohon lyhyelle listallenikin.

    VastaaPoista
  4. Ahaa, Tomomillekin kiitos kommentista, se tuli samaan aikaan kun vastasin Zephyrille. Nuo kotimaiset klassikot ovat ainakin minulle sellaisia, että niiden ääreen on PAKKO palata aika ajoin, oikein tarvitsen niitä. :)

    VastaaPoista
  5. Mä en ole vielä aloittanut lukemaan joulukirjaa, mutta vielä ehtii.... Mulla on jäänyt liikaa aukkoja klassikoihin, esim. Sinuhe ja Sota&rauha on lukematta ja se harmittaa. Mun suosikkiklassikot on ulkomaisista Dickensin Oliver Twist, suomalaisista Tuntematon sotilas ja myös Juhani Aholla on useampi hyvä.

    VastaaPoista
  6. Seitsemän veljestä ja Juhani Aho ovat hienoja! Minna Canthiin ja Maria Jotuniin olen tutustunut valitettavan vähän, pitäisi paikata puutteet...

    VastaaPoista
  7. Mun klassikkolistani olisi tällainen:

    kotimaiset: Canthin Anna Liisa - niin ajankohtainen aina vaan, Waltarin Sinuhe - ensimmäinen lukemani kirja, jonka ansiosta tiesin, miksi luen ylipäätään.

    ulkomaiset: Dostojevskin Rikos ja rangaistus - venäläiskauteni tukipilari; Kunderan Olemisen sietämätön keveys - se on vain niin ajaton ja historiallinenkin ja Shakespearen Romeo ja Julia - miten tätä tarvitsee edes mainostaa...

    Klassikkoni olen lukenut ja usein myös nähnyt elokuvana tai teatterissa. Siksi niistä on tullut kirjaakin suurempia - ja usein ne liittyvät johonkin elämänvaiheeseeni.

    Kiven Seitsemää veljestä en voi sietää ja taas sitä vain käsittelen viikon päästä koulussa....

    VastaaPoista
  8. Minä menin kokeilemaan tuota Klassikkoautomaattia ja en nyt ole aivan vakuuttunut sen toiminnasta. Minulle ensimmäinen suositus oli Raamattu ja sitten paljon runokirjoja, vaikka en niitä toivonut ollenkaan! Ehkä teen testin vielä joku päivä uudestaan, hassua :)

    VastaaPoista
  9. Mullekin Klassikkoautomaatti on usein ehdottanut ekoina vaihtoehtoina Raamattua ja Koraania, mutta sitten kiinnostavia vaihtoehtoja. :) Ehkä siinä on tuollainen yleissivistävä, monimaailmankatsomuksellinen perusasetus ja sitten vasta huomioi käyttäjän toiveet? ;)

    Mari A., kiinnostaisi tietää, miksi Seitsemän veljestä on sinusta sietämätön. Tosin kai mikä tahansa voi olla, jos sitä joutuu usein opettamaan...

    VastaaPoista
  10. Minäkään en ole oikein (vielä?) ymmärtänyt Seitsemän veljeksen hienoutta, vaikka monia muita klassikkoja rakastankin. Hauska kuulla, että on joku toinenkin "lukija", joka ei arvosta sitä yhtä korkealle kuin koko muu Suomi. :)

    Voi, sisäinen pohdintani alkaa nyt sillä vaikealla kysymyksellä, että mikä on klassikko ja mikä ei.. No, seuraavassa joitakin valittuja. Jätän lastenkirjailijat tällä kertaa pois.

    Kotimaisista lempiklassikkokirjailijoitani ovat Juhani Aho, Minna Canth ja Väinö Linna. Ja on se Sinuhekin aika mieletön.

    Ulkomaisista taas... hmm. Vaikeampi. Minäkin pidin ihan hirvesti Kärpästen herrasta. Ibsenin Nukkekoti on toinen yksittäinen suosikki. Ja Häivähdys purppuraa. Voisiko tähän laskea Revolutionary Roadin?

    Jane Austen on ollut tosi tärkeä. Brontëistakin tykkäsin kauheasti, mutta niiden lukemisesta on niin kauan, etten uskalla listata heitä tähän.

    Kyllä tärkein ulkomainen klassikkokirjailija minulle taitaa olla John Steinbeck. Ja vaikutukseltaan haluaisin mainita vielä Virginia Woolfin, vaikken ole vielä lukenut yhtään hänen kokonaista teostaan (hih).

    Karoliina

    VastaaPoista
  11. Karoliina, hienoa että listaat kirjailijan, jolta et ole lukenut kokonaista teosta! :) Musta se kertoo hyvin siitä, etteivät _tärkeimmät_ kirjat ole mieluisimpia tai muuten parhaimpia tai mitenkään nautinnollisimpia lukuelämyksiä. Voivat toki olla, mutta se ei ole pakollista. Minullekin Woolf on tärkeä, vaikken ole juuri häntä lukenut.

    Ibsenin Nukkekoti olisi voinut olla minunkin listallani. Toiveissani on lukea muutakin Ibseniä.

    Sinuhea aloitin nuorena monta kertaa, mutta en päässyt alkua pidemmälle. Kun sitten pääsin, olin vaikuttunut (pari vuotta sitten se tosin jäi taas kesken, mutta lähinnä siksi, että muistin tarinan liian hyvin). Linnan Tuntematon oli toki vaikuttava sekin, mutta Pohjantähti on minulle hänen teoksistaan paljon tärkeämpi.

    VastaaPoista
  12. Minullekin Linnalta nimenomaan Pohjantähti on se Tärkeä Teos, vaikka on Tuntematonkin ihan jees.

    Piti vielä kommentoida tuota Klassikkoautomaattia, että muistan jostain lukeneeni, että se antaa käytännössä kaikille Raamatun ekaksi vaihtoehdoksi, koska tuohon laajaan teokseen on käytännössä sisällytetty kaikki kirjallisuuden tyylit ja alalajit. :)

    Karoliina

    VastaaPoista
  13. Käytännössä ja käytännössä...

    Terveisin Se, joka ei aina oikein jaksa oikolukea omia kirjoituksiaan...

    VastaaPoista