 |
| Kuva Wikipedian artikkelista. |
Joko moni on aloittanut Kultaisen muistikirjan? Miten sujuu? Entä mitä muita kirjoja olette lukeneet Doris Lessingiltä ja millaisia ne ovat olleet?
Minä aion tarttua Kultaiseen muistikirjaan vielä tänään. Vaadin kirjan joululahjaksi heti kun Lessing voitti kirjallisuuden Nobelin (v. 2007) ja luin kirjasta puolet.... ja köh, kirja on yhä kesken, mutta sitä paremmalla syyllä se sopii lukupiirikirjaksi. Saan ainakin luettua sen loppuun.
Kirja oli minusta alun perusteella hyvin kiinnostava, kuten kaikki Lessingin teokset, mutta lukuaika ei vain ollut sille otollinen. Olen kyllä lukenut sittemmin varmasti parikymmentä Lessingin teosta. Välillä minusta on ollut kiehtovaa lähteä Lessingin matkassa Afrikkaan ja sellaiseen elämään, joka tuntuu täältä Suomesta käsin hyvin kaukaiselta. Kaikkein parhaiten mieleeni ovat kuitenkin jääneet romaanit Elonjääneen muistelmat, joka on hurja maailmanlopun kuvaus, sekä Viides lapsi, joka vasta hurja perhe-elämän kuvaus onkin. Se kirja ei jäänyt kesken, vaan luin sen yhdeltä istumalta! Kirjasta kertonee jotain sekin, että yleensä melko maltillinen Helsingin Sanomat on otsikoinut Viidennestä lapsesta kertovan kirja-arvion Lapsipaholainen ja orjantappurakruunu – Lessing kuvaa väkivallan syntyä ja perheen jännitteitä.
Kaikkia lukemiani Lessingejä yhdistää se, että ne on sujuvasti ja taitavasti kirjoitettu: vaikka kirjat eivät ole aiheiltaan helppoja, niitä on helppo lukea. Lessing ei myöskään tuputa mielipiteitään, nämä kirjat eivät opeta ja luennoi suoraan, niin kuin jotkut kaunokirjallisetkin teokset ärsyttävästi tekevät.
Yksi kiinnostavimmista lukemistani omaeläkerroista on Doris Lessingin Ihon alla, se on hyvin rehellinen ja suorasanainen. Elämäkerran jatko-osaa en ole lukenut. Aivan erilaista Lessingiä edustava Kissoista kuuluu myös suosikkeihini ja jopa siinä määrin, että jossain vaiheessa lupasin kirjablogini puolella olla kehumatta sitä kahteen kuukauteen.
Scifi-Lessingiä en ole kokeillut, mutta ehkä senkin aika vielä tulee. Onko joku muu kokeillut?
Tämä voi mennä aiheen sivusta, mutta Susa on juuri tehnyt Lessingin Viidennestä lapsesta loistavan arvion. Hänen bloginsa on siis Järjellä ja tunteella. Minulta löytyy sama kirja.
VastaaPoistaSusan blogissa olemme taas kerran käyneet läpi kirjan herättämiä tuntoja, jotka ovat hyvin vahvat. Minusta, joka en muuten osaa Lessingistä innostua, Viides lapsi on suorastaan nero kirja. Siinä on jotain samaa kuin Ian McEwanin esikoisessa Sementtipuutarha. Ihan mikä vain on mahdollista ja kenelle vain voi sattua mitä tahansa.
Jotkut ovat kyseenalaistaneet Harrietin ja Davidin oikeuden odottaa niin suurta onnea, että iso kaunis talo täyteen lapsia ja kaikki juhlapyhät kaikki sukulaiset siellä koolla vuodesta toiseen etc. Minusta onnen odotus on oikeutettu ja Ben ei ole mikään Jumalan rangaistus. Ben on sattuma, jota kukaan, ei taitavinkaan lääkäri osaa määritellä. Kirja on niin raadollinen, että en ole antanut kenenkään ystäväni lukea sitä raskauden aikana. Onneksi ovat uskoneet...
Viides lapsi antaa lukijalle tunteen,että koko elämä ja sen sujuminen on hyvin ohuen verkon varasssa. Mitään särkymätöntä turvaverkkoa ei ole olemassakaan. Kirja on myös loistava kuvaus äidin rakkaudesta ja uskomattomasta sinnikkyydestä ja loppuviimeksi tajusta, että kn mitään ei voi: Päästä irti!
Viides lapsi on minullakin toistaiseksi ainoa lukemani Lessingin kirja, mutta koko Väkivallan lapset-sarja kiinnostaa. Samoin tuo Ihon alla.
VastaaPoistaMinulle (johtuen ehkä tutkijataustani sekä naistutkimuksen opinnoista) Viides lapsi edustaa kaikkia niitä keskiluokan salattuja ja vaiettuja asioita. Ben, konkreettinen hirviölapsi, on täten se kaapissa oleva asia, jota ei oikein saa piiloon. Pidin kirjasta, sen tunnelmasta ja minäkin luin sen yhdeltä istumalta. Lessingin parissa aion jatkaa sitten, kun aika tuntuu sille otolliselta.
Tuo, että lukupiirissä saa paremmin luettua kirjan loppuun, on ihan totta!
Kiitos kommenteista! Leena, pitääpä katsoa siis Susan ja sinun kirja-arviosi Viidennestä lapsesta. Minun tulkintani oli lähellä Leenan tulkintaa: kirja kertoi elämän sattumanvaraisuudesta, kauheasta sattumanvaraisuudesta. Mielenkiintoista kuitenkin kuulla Lumiomenankin kanta, tuollainen hieman laajempi näkökulma. Varmasti totta sekin. Upeaa, että ohut ja hyvin selkeä kirja mahdollistaa monenlaisia tulkintoja.
VastaaPoistaAion lukea Viidennen lapsen joskus uudelleen, kunhan olen ensin toipunut ensimmäisen lukukerran järkytyksestä. Olen myös kuullut, että kirjaan on jatko-osa, tosin sitä ei ole suomennettu.
Mie yritin aloittaa Lessingiä jo joku aika sitten. Siis Kultaista muistikirjaa. Ennen en ole Lessingiltä mitään lukenut.
VastaaPoistaJa yrittämiseksi on jäänyt. Olen päässyt sivulle 80 jotakin, ja lukeminen etenee hitaasti ja lievän tuskaisestikin.
Noh, yritetään saada se ensi viikoksi luettua. Kyllä se siitä kun pääsee oikeaan lukufiilikseen.
En ole ennen lukenut mitään Lessingiltä. Kultaista muistikirjaa olen lukenut 160 sivua. Tällä hetkellä lukeminen tuntuu hieman suorittamiselta. En oikein osaa samaistua hahmoihin tai aiheeseen, vaikka kirja onkin sinänsä ihan mielenkiintoinen. Mulla on ilmeisesti joku tarve elää vahvasti mukana fiktiivisissä tapahtumissa, joten en aina jaksa hirveästi innostua ulkopuolisen tarkkailijan roolista.
VastaaPoistaMinäkin olen lukenut vain "Viidennen lapsen", joka oli hyvin vaikuttava. Kirjoitin siitä aikoinaan täällä:
VastaaPoistahttp://kertomusjatkuu.com/blog/2054897/neanderthal-among-us/
Toivon kovasti, että saan "Kultaisen muistikirjan" luettua ensi viikkoon mennessä. Tässä kun on tätä elämää taas häiritsemässä.
Itse en ole koskaan aikaisemmin lukenut mitään Lessingiltä. Ihana, kun pääsen teidän kanssanne pian keskustelemaan, kun monilla on jo niin paljon tietotaitoa Lessingistä ennalta. :)
VastaaPoistaMinulla on Lessingin kohdalla musta aukko sivistyksessä, enkä ole lukenut muuta kuin Kissoista-kirjan. Lessingin mielenkiintoisesta elämäntarinasta on ollut joskus puhetta kirjallisuuden luennoilla yliopistolla, mutta muuten en kirjailijaa tunne. Ja Kultainen muistikirjakin taitaa jäädä ajanpuutteen vuoksi lukematta, mutta keskustelua seurailen kuitenkin. :)
VastaaPoistaMinä olen muistaakseni lukenut Lessingiltä Ruoho laulaa nimisen kirjan, mutta en muista siitä juuri mitään kuin sen, että se sijoittui Etelä-Afrikkaan ja käsitteli rotusyrjintää.
VastaaPoistaHyvä, että pian päästään keskustelemaan Kultaisesta muistikirjasta ja kuulee erilaisia kokemuksia ja mielipiteitä, myös lukemisprosessista, oliko vaikeaa yms.
Oi kiitos Ava ja tarhapöllö! Miten helpottava tieto, että muillakin lukeminen takkuaa ;) Jaan myös täysin tarhapöllön kommentin suorittamisesta; olen sivulla 102 ja ainoastaan tämän lukupiirin takia.. Jos olisin aloittanut kirjan ihan itsekseni, olisin vastoin tapojani vaihtanut sen jo aikaa sitten toiseen kirjaan.
VastaaPoistaEn ole aikaisemmin lukenut mitään Lessingiltä enkä ole varma selviänkö tästä ensimmäisestäkään.
PS: Olen joutunut huomaamaan, ettei kirja kokonsa vuoksi ole parasta työmatkalukemista..
Hmmm, vaikeaa siis tuntuu olevan. Ja minäkin jo paljastin, että tämä jäi ensimmäisellä kerralla kesken. Lannistuneille tiedoksi, että mikään muu Lessing ei ole jäänyt multa kesken! Kultainen muistikirja mainitaan usein Lessingin läpimurtoteoksena ja muutenkin keskeisimpänä teoksena, mutta taitaa se myös olla vaikeammasta päästä hänen tuotantoaan.
VastaaPoistaEtenee hieman takkeroiden täälläkin. Mut hyvä tietää että on vaikeimmasta päästä niin osaa asennoitua siihen ihan eri tavalla nyt :) Ja se tieto jo lisäs itsessään motivaatiota paneutua paremmin. Oon ihan alkumetreillä vasta, jossain sadan sivun paikkeilla, iik.
VastaaPoistaSiitä sci-fi Lessingistä: tekisi mieli suositella, että lukekaa "Avioliitot vyöhykkeiden välillä". Se on äärimmäisen mielenkiintoinen jonnekin ei-olevaan maailmaan viety kertomus, jossa tarkastellaan jotakin niin epäilyttävää kuin ihmisenä kasvamista sekä miehen ja naisen välistä eroavaisuutta seksin suhteen sekä hämärämmin muukalaisuutta, sodan & armeijan tarpeellisuutta "kehittyneelle" yhteiskunnalle. Kaikki tämä maailmassa, jota ei ole, jolloin sen abstraktio on todella mieleenjäävän kummallinen.
VastaaPoistaKultaisesta: sen politiikkajaksoja voi vähän harppoakin, koska aika vierähti, ja kaikki siinä pohdittu ja kuvattu ei sitten oikein voinutkaan toteutua. Aina usko ei siirrä vuoria, näet.
Tuon saman kuin Hannah aioin sanoa minäkin. Politiikkajaksot voi suosiolla hypätä melkein yli, tai vain silmäillä sitä punaista muistikirjaa, jos ei nyt poliittinen ideologia kovasti kiinnosta.Pieneneehän siinä sivumääräkin jonkin verran.
VastaaPoistaAikoinani tein näin ja pidin kirjasta kuitenkin niin paljon, että ajattelin heti, että tämän luen vielä uudestaan. Nyt en ole ehtinyt sitä aloittaa, mutta olen utelias tietämään, miksi siitä pidin.
Viides lapsi on eri tyyppistä Lessingiä kuin Kultainen muistikirja. Siinä on sitä samaa sujuvaa kerrontaa kuin Väkivallan lapset-sarjassa - on vain pakko lukea eikä haluaisi lopettaa.
Minulle tuli myös mieleen, että Viides lapsi-kirjassa on kyse on enemmästä kuin lapsesta. Se onkin sitten jo toisen kirja-analyysin paikka.
Olen lukenut Lessingiä paljon, varmaan sitä mukaa kuin sitä on käännetty. Olen kirjoista pitänyt, mutta en näin vuosia jälkeenpäin musita niistä yksityiskohtia.
VastaaPoistaInnokkaana luin kuitenkin hiljattain molemmat Lessingin suomennetut muistelmat, sillä satuin löytämään ne kirjastosta. Upeita kirjoja, hyvää yhteiskunnan ja ilmapiirien analysointia. Hän kertoo yllättyneensä Kultaisen muistikirjan vastaanotosta. Ensun siitä ei juuri puhuttu, sitten se - Lessingille yllättäen - nousi feministien kulttikirjaksi.
Lessingin kissakirjat ovat tietysti ihania. Scifi-kirjallisuus ei ole suosikkiani, mutta Lessingin scifit luin mielelläni, niissä oli hyvää naisnäkökulmaa. Lessing ei ehkä pidä itseään feministinä, mutta hän kirjoittaa selkeästi naisena.
Ja muistan jostakin hänen haastattelustaan lauseen: Kenellekään alle viisikymppiselle naiselle ei kannata kertoa, miten ihanaa elämä on, kun vapautuu hormoonien orjuudesta. Hieno näkökulma vanhenemiseen (ja pitää paikkansa!)