Ehdottaessani marraskuun kuukauden kirjaksi Kultaista muistikirjaa, minulla ei ollut muuta tietoa kirjasta kuin kirjan takakannen tiedot. Yllättävintä minulle on ollut tämän kirjan lukuprosessissa - tavaton hitaus. Olen kuluttanut tämän kirjan parissa useita tunteja, ehkä vuorokaudenkin yhteensä. Tekstin vaikeus on ollut myös yllätys. Täytyy tunnustaa, että ilman tätä lukupiiriä, olisin todennäköisesti jättänyt kirjan kesken. Mutta nyt voin ylpeänä todeta, että olen lukenut koko kirjan sivusta sivuun, hyppinyt en ole kovinkaan monta kohtaa.
Tämä on ollut todella raskas lukukokemus ja voisi sanoa, että oloni on tällä hetkellä melko tyhjä. Sen takia on todella hienoa, että lähdemme keskustelemaan lukukokemuksistamme kirjan parissa ja ehkä samalla jäsentämään ajatuksiamme.
Loppu osottautui minulle yllätykseksi. Tavallaan minulle tuli lukijana huijatuksi kokemisen olo siinä kohtaa, kun teksti muuttui Annan siniseksi muistikirjaksi, joka on hänen päiväkirjansa ja pitäisi koskea "tosiasioita". Sinisessä muistikirjassa Anna ottaa uuden vuokralaisen Saul Greenin asumaan luokseen ja tämä osuus kuvaa heidän raastavaa ja ahdistavaa suhdetta, jolloin Anna sekoaa. Kuitenkin viimeisessä Vapaita naisia - osiossa selviää, että kuvatut tapahtumat eivät menneetkään näin ja hänen vuokralaisensa Mel asui vain viisi päivää Annan luona.
Kirja on hyvin poliittinen ja kertoo kommunismista ja pettymyksestä sen ideologiaan. Miten te lukijana koitte kirjan politiikan? Minusta se oli kiinnostavaa ja jaksoin lukea poliittiset osuudet, jotka ovat läsnä kaikissa muistikirjoissa, vaikka punainen muistikirja on mukamas se poliittinen. Kirjassa vilisee runsaasti henkilöitä, eri aikatasoja ja useita tarinalinjoja ja en ole vielä kaikkea edes sulattanut. Kirjan mieskuva on mielestäni hyvin yksioikoinen. Anna tapailee miehiä, jotka kaikki ovat melkein naimisissa olevia pettäjä-miehiä, hyvin itsekkäitä. Toisaalta ymmärrän ja toisaalta en, miksi feministit ovat tämän teoksen ottaneet esikuvakseen. Anna edustaa itsenäistä, taloudellista riippumatonta, vapaata naista, myös seksuaalisesti. Toisaalta hän ei kuitenkaan ole vapaa seksuaalisesti, hänet kuvataan mielestäni hyvin alistuvaiseksi, tahdottomaksi osapuoleksi. Mitä mieltä te olette? Kirja on julkaistu 1962 ja seksuaalinen vallankumous alkoi 60-luvulla.
Anna on niin hajanainen, moni-identtinen postmodernilla tavalla ja se on minusta ehkä ärsyttääväkin. Minä taidan pitää enemmän Ellasta, joka on myös Annaa ja välillä minulla menikin nämä henkilöhahmot sekaisin keskenään. Miten te koitte kirjan henkilöhahmot? Pidin myös Keski-Afrikkaa kuvaavasta osuudesta ja olisin toivonut ehkä sen käsittelyä vielä enemmän mukaan tekstiin. Milloin Anna muuten kirjoitti ensimmäisen ja ainoan kirjansa, sitä ei kerrota mielestäni missään?
Nyt lopetan omat ehkäpä sekavat mietteeni ja sana on vapaa. Kertokaa kokemuksistanne, mitä ajatuksia tai tunteita kirja teissä herätti. Jatketaan keskustelua.
Sara, hienoja huomioita ja analyysiä! Huomaa kyllä, että olet lukenut koko kirjan.
VastaaPoistaMinä voin yhtyä ainakin siihen, että tämä on hidas kirja. Itselläni se jäi siis aikoinaan kesken, ja nyt tein sen virheen, että aloitin alusta. Ei olisi pitänyt, sillä tällä kertaa jouduin hyppimään, että pääsisin määräajassa loppuun. Ja kiitos hyppimisen ja melko vaikean kirjan, minulla ei ole kirjasta selkeää mielikuvaa. Tämä taitaa olla teos, joka tulisi lukea rauhassa, keskittyen ja kerralla loppuun. Muuten menee puolet ohi. (Ehkä luen sen joskus vielä kolmannen kerran, puuh.)
Se mikä ei mennyt ohi, oli Lessingin kieli. Olen lukenut häneltä monenlaisia kirjoja, ja kaikkia tekstejä yhdistää niiden erilaisuudesta huolimatta se, että Lessing kirjoittaa mielestäni kiehtovan hyvin. Kieli on todella harkittua, mutta lukiessa tulee silti mielikuva, että teksti on syntynyt helposti, jotenkin luonnollisesti.
Löysin muuten arvion, jossa kerrotaan, ettei Lessing itse ollut varauksettoman innostunut siitä, että feministit pitivät tätä kirjaa niin tärkeän. Tuon arvion mukaan Lessing kuvasi feminismiä "kaikkien aikojen veltoimmaksi liikkeeksi". Koko arvio on täällä: http://www.uusisuomi.fi/kirja-arvio/10553-kirja-arvio-doris-lessingin-kultainen-muistikirja
Miulta jäi tämä kirja kesken. Olisin kovasti tahtonut kyllä saada kirjan päätökseen, mutta se vaan muuttui hankalammaksi saada jatkettua lukemista, ja lopulta luovutin kokonaan.
VastaaPoistaEn jotenkin päässyt sisään kirjaan enkä sen hahmoihin. Normaalisti kirjaa lukiessani muodostan suorastaan tunnesiteen kirjan henkilöihin, mutta tässä kirjassa niin ei käynyt.
Tuntui, kuin olisi seurannut vierestä muutaman minulle täysin yhdentekevän ihmisen touhuja.
Ehkä, jos olisin saanut jatkettua kirjaa pidemmälle, olisin myös "kiintynyt" hahmoihin syvemmin.
Muuten en osaa eritellä, miksi kirja ei kiinnostanut minua. En jotenkin tuntenut mielenkiintoa sen juonta , enkä sen henkilöitä kohtaan.
Mutta se minun on sanottava, että kirjoittaa Lessing kyllä osaa, ja ehkä kokeilen häneltä seuraavaksi jotakin toista kirjaa.
Hei, huomasin tuosta postauksestani, että olen vielä niin kirjan maailmassa ja aloitin suoraan lopusta, joka jäi minua häiritsemään. En edes kunnolla selittänyt kirjan rakennetta, joka siis muodostuu Annan kirjoittamista muistikirjoista väreiltään punainen, keltainen, musta ja sininen, Annan elämän osia, jotka menevät päällekkäin. Lopussa kultainenkin muistikirja, jota joku lukija voisi vielä avata... Sen lisäksi kirjassa on nykyajassa tapahtuvat Vapaita naisia-osiot. Siis tämä rakennekin hyvin kuvaa sitä Annan pirstoutunutta maailmaa, mihin tuo lehtiartikkeli viittaa.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä Jenni tuosta Lessingin kielestä, koska sen voimalla jaksoin tekstiä lukea. Pidin erityisesti henkilöiden välisistä luonnollisista dialogeista ja ihailen sitä, miten Lessing kirjailijana pystyy tuottamaan niin sujuvaa tekstiä.
Kirjasta kyllä heijastuu hyvin voimakkaana Lessingin oma pettymys kommunismiin ja miten perillä hän on puolueen asioista, niin siitä heti vaistoaa hänen omat kytköksensä vasemmistoon.
Päädyin myös jättämään kirjan kesken, jo jossain sivun 50 paikkeilla. Olen samaa mieltä Lessingin tekstin taitavuudesta, mutta muilta osin kiinnostus ei riittänyt, ja ajatus jäljellä olevista monista sivuista tuntui varsin työläältä. :)
VastaaPoistaVaikka lukupiirikirjan, vieläpä ensimmäisen sellaisen, kesken jääminen toisaalta harmittaakin niin ei kaduta kuitenkaan koska olen varma että tämä ei ollut mua varten. Poliittinen teksti ei sytytä.
En kuitenkaan aio luovuttaa Lessingin suhteen vaan kokeilen myöhemmin jotain muuta! Ja seuraavaa lukupiirivalintaa odottelen myös suurella mielenkiinnolla! :)
Minä puolestani luin kirjan yhteen syssyyn, olin aivan vaikuttunut :) En ollut aikaisemmin lukenut Lessingiä ja nyt ihmettelen, miksi. Kirja tuntui tuoreelta, vaikka se on kirjoitettu jo viitisenkymmentä vuotta sitten. Kielenkäyttö oli minustakin sujuvaa ja nautittavaa. Kovasti romaanissa on sulattelemista, enkä varmasti ole vielä saanut tarpeeksi etäisyyttä lukemaani, jotta se jollain lailla organisoituisi mielessäni.
VastaaPoistaMutta näin ensivaikutelmana minua kiehtoi kompleksisen päähenkilön identiteetin luotaus; millaista on elää tietyssä maailmantilanteessa (sodanläheisyys) henkilönä, naisena, jolla on hyvin voimakas sosiaalinen omatunto ja jonka on vaikea löytää tasapainoa toisten auttamisen ja itsensä huomioimisen välillä.
Anna on yhtäältä aktiivinen ja voimakas, itsensä likoon paneva, rajoja haastava, älykäs, terävänäköinen, ystävien ongelmia setvivä ”vapaa nainen”. Toisaalta hän on tunteellinen, herkkävaistoinen, hellä, äidillinen, epätoivoisiin miessuhteisiin ryhtyvä, jossain määrin ”perinteisen” naisellinen nainen. Hän on myös kirjailija, jonka kirjoitustyö lamaantuu kokemuksesta, että pitäisi käyttää aikansa mieluummin toisten konkreettiseen auttamiseen.
Itseään säästelemätön Anna on nääntyä kaiken tuon vastuunkannon ja auttamistyön keskelle, jopa siinä määrin että (on) romahtaa psyykkisesti. Hän yrittää kouristuksenomaisesti ”vertailla faktoja ja tapahtumia keskenään”. Häntä ahdistavat lukemattomat järjestymättömät tosiseikat. (s.573).
Hän haluaa tietää ja kokea kaiken, mutta jotkut rajanylitykset voivat olla vaarallisia.
Tulkitsen, että Anna kuitenkin saavuttaa itsetuntemusta ja suurempaa ymmärrystä elämän ja ihmisten suhteen viimeisimmässä miessuhteessaan psyykkisesti sairaan miehen kanssa, kun hän tavallaan vajoaa mieleensä tuon jakaantuneen persoonallisuuden tavoin. Unessaan hän ”syventyy katselemaan yksityiskohtia joita ei ollut ehtinut huomata elämässä”: ”Tajusin, että kaikki ne seikat, joita olin korostanut tai joita elämäni kulku oli korostanut, liukuivat nyt ohi nopeasti ja merkityksettöminä... kaikki nämä asiat olivat kadonneet, vaimentuneet, antaneet tilaa sille mikä oli todella tärkeää.” (s.561)... ”Tämä kertoi rohkeudesta, mutta ei sellaisesta rohkeudesta, jota olen pystynyt ymmärtämään. Se on pientä tuskallista rohkeutta, jota on jokaisen elämän pohjalla, koska epäoikeudenmukaisuus ja julmuus ovat elämän pohjalla. Ja olen kiinnittänyt huomioni vain sankarilliseen tai kauniiseen tai älykkääseen juuri siksi etten suostu tunnustamaan tuota epäoikeudenmukaisuutta ja julmuutta, ja niin en suostu tunnustamaan tuota pientä kestävyyttä, joka on suurempaa kuin mikään muu.” (s.562
Kykeneekö Anna tunnustamaan itselleen myös häneen itseensä kohdistuneen epäoikeudenmukaisuuden ja julmuuden? Tai sen julmuuden ja epäoikeudenmukaisuuden, johon hän itsekin on ollut huomaamattaan osallinen?
(Pohdin myös, onko viimeisen luvun (Vapaita naisia 5) versio Annan vaiheista kuvaus tasapainoisemmasta Annasta? Vihjaako Saulin nimen vaihtaminen Miltiin tämän dramaattisesta vaikutuspiiristä vapautumiseen? Viittaisiko Saul -nimi Raamatun Sauliin – Jumalaa vastaan rikkova taisteleva kuningas? ja viittaisiko Milt myllyyn – ’mill’ (Milton = Mill town), jolloin henkilö nähdään aika lailla arkisemmassa valossa. ”Vapaan naisen” on helpompi olla vapaa ’myllynkiviriipasta’ kuin miehestä joka haluaa alistaa Jumalankin/elämän suuret periaatteet...)
- maruna -
Huh, en siis ollut ainoa, jolta jäi tämä kesken! Jaksoin lukea 100 sivua, välillä keskeyttäen ja sitten taas jatkaen. Kunnes tein sen lopullisen päätöksen, että lopetan ja palautin kirjan samana päivänä. Enkä harmittele. Paitsi ehkä nyt, kun olisi ollut hienoa saada sanoa, että luin kirjan alusta loppuun ;) Vielä ikävämmäksi tästä keskeyttämisestä teki sen, kuten Satu sanoikin, että kyseessä oli lukupiirin eka kirja! Mutta paremmalla onnella seuraavien kimppuun!
VastaaPoistaLukiessani huomasin ajattelevani täysin muita asioita enkä päässyt ollenkaan mukaan kirjaan. Tiedä sitten, mikä oli syynä tähän, mutta kun ei niin ei. Nyt vain pelottaa, että tulevatkin lukupiirin kirjat ovat samanlaisia, enkä pääse ollenkaan nauttimaan lukemisesta ja keskustelusta! Ei sillä, voihan eri kirjailijan samantyylinen kirja olla loistava teos, minkä ahmin hetkessä :)
Mutta seuraavaa odotellessa ^^
Täällä myös yksi, jolta kirja jäi kesken. Sain sen käsiini vain englanniksi ja innokkaan aloituksen jälkeen tajusin, etten millään ehdi lukea kirjaa kokonaan. Tykkäsin lukemastani kovasti, mutta ehdin vain sivulle sata, en pidemmälle. Tämä vaikuttaa sellaiselta kirjalta, joka pitäisi lukea rauhassa, esim. jos joskus olisi viikko aikaa keskittyä kirjaan. Arjen keskellä pari sivua siellä täällä ei vaan toimi. Harmittaa kovasti, mutta "onneksi" en tosiaan ollut ainoa. Mutta siis, lukemastani pidin, vaikutti kiinnostavalta, mutta hyvin tiiviiltä kerronnalta, joka olisi vaatinut sellaista paneutumista, johon juuri nyt ei ole mahdollisuutta :-/
VastaaPoistaVoisiko olla ikäkysymys tuo, että kirja tuntuu vieraalta, että sen henkilöihin ei pysty samaistumaan? No tuskin.
VastaaPoistaLuin suurella mielenkiinnolla marunan kommentin, joka palautti mieleeni omia ajatuksiani ja kysymyksiäni, kun kirjan aikoinani luin. Nyt en sitä ole harmikseni vielä ehtinyt avata, mutta aivan pian sen teen. Kommentoimaan en pysty, koska niin paljon on unohtunut,mutta sen muistan, että pidin kirjasta. Anna on jäänyt mieleen naisena, joka, siitä huolimatta että on "vapaa", kuitenkin kiltisti ja tottelevaisesti alistuu.
Haluaako Lessing provosoida lukijansa ajattelemaan: tuollaisiako me olemme?
Lessingin kieli on ihmeellistä: yksinkertaista, hienoa, nautittavaa.
Hei Maruna ja hienoa, että kirja teki sinuun vaikutuksen ja hienosti analysoit Annaa! Minä tulkitsen lopun jotenkin erilaiseksi, koska minua häiritsee, että asiat eivät täsmää esimerkiksi ajan suhteen. Vapaita naisia osiossa kerrotaan, että Anna on alkanut jo sekoamaan ennen kuin Saul tai Milt tulee hänen luokseen asumaan esim. hän on vuorannut huoneensa seinät sanomalehtileikkeillä.
VastaaPoistaSekoaminen alkaa, kun tytär muuttaa sisäoppilaitokseen ja Annan elämässä ei ole enää säännöllistä muotoa, järjestystä. Vapaita naisia osiossa Milt myös vaikuttaa paljon tervejärkisemmältä kuin muistikirjaosioissa ja hän on myös naimisissa, vaikka taas muistikirjoissa annetaan täysin toinen kuva. Sen takia en tiedä, mikä on totta ja mikä ei tästä Annan vaiheesta ja se on hämmentävää. Annan unia myös kuvataan läpi kirjan ja psykoanalyyttinen suuntaus on hyvin vahvasti mukana tekstissä, ja Anna kuvailee käymiään keskustelujaan psykoanalyytikon kanssa.
Hei Ava, Satu, Tata ja Reeta Karoliina älkää harmitelko, vaikka kirja jäikin kesken. Minusta on hyvä, että kokeilitte tekstiä. Minä näkisin tämän lukupiirin hyvin avoimena, en pakollisena. Lukee kuukauden kirjan tai sitten ei. Jos teksti ei sytytä, niin miksi pitäisi pakottaa itsensä lukemaan.
Luulen, että seuraava kuukauden kirja on vähän kevyempi ainakin sivumäärältään!:)
Hei Clarissa olen samaa mieltä, koska näin Annan myös liian alistuvaisena, ehkä myös passiivisena miessuhteissaan, vaikka hänen pitikin olla se vapaa ja aktiivinen nainen. Hyvä pointti, ehkäpä tämä olikin Lessingin kriittisyyttä vapaan naisen problematiikkaan?
VastaaPoistaSara:Ajan henkeen kuuluivat rauhanmarssit, poliittiset keskustelut, naiskirjakaupat, kasvisravintolat, psykoanalyysi, ryhmäterapia, jne. Nuo unien tulkinnat sopivat tähän kuvaan.
VastaaPoistaLessingin mielestä ovat ajat ehkä muuttuneet, hän kirjoitti v.1997: "On kulunut kaksi sukupolvea, mutta mistä muusta puhutaan kuin uusimmista juoruista tai siitä, mitä on ostettu. Kun olen tällaisessa seurassa, kysyn vain, kuinka voi sietää elämää tuossa pienessä, rajoitetussa maailmassa". Kriittinen täti!
Täysin tapojeni vastaisesti jätin minäkin kirjan kesken n. sivun 120 jälkeen. Myös minulla karkasi lukieassa ajatus ja jouduin aina palaamaan takaisin ja oikein keskittymällä keskittymään tekstiin, jotta sain siitä kiinni.
VastaaPoistaEhkä tämä oli vain liian korkeakulttuurinen kirja minulle, mene ja tiedä, olen kuullut Lessingin muiden kirjojen olevan hyvin erilaisia?
Harmillista, mutta en ehtinyt edes kirjastoon hakemaan tätä kirjaa. Kuitenkin suosittelen lämmöllä Lessingin muuta tuotantoa. Suurin osa siitä ei ole mitenkään erityisen raskasta luettavaa!
VastaaPoistaTunnustan, en päässyt juuri alkua pidemmälle. Voi olla, että palaan tähän joskus paremmalla ajalla. Lessing kyllä vakuutti minut Viides lapsi kirjallaan, joten kirjailijan tuotanto kiinnostaa, tämän lukeminen vain ei jotenkin lähtenyt yhtään liikkeelle.
VastaaPoistaSe täytyy vielä lisätä, että ehdottomasti haluan tämän kirjan lukea vielä joskus kokonaan. Täytyy sitten vaan valita oikea hetki, jolloin on aikaa paneutua lukemiseen kunnolla.
VastaaPoistaLisää tunnustuksia :) Minultakin jäi kesken, osittain kyllä täysin kirjasta johtumattomista syistä. Minun vaan oli jotenkin vaikea samaistua enkä saanut kiinni mistään ensimmäisen 50 sivun aikana. Harmittaa kovasti, koska en ole Lessingiä aikaisemminkaan lukenut ja olisi ollut hyvä hetki aloittaa.
VastaaPoistaJännä, että koette Annan niin alistuvaksi. Minulle alistuvuus tarkoittaa jonkin näköistä heikkoutta ja tahdottomuutta. Minusta Anna ryhtyi vaikeisiin miessuhteisiin ennemminkin uteliaisuudesta, kokeilunhalusta, rajojen ylityksen tarpeesta, löytääkseen uusia merkityksiä, tunteakseen täydesti ja myös tälläkin elämänalueella halusta auttaa muita ongelmissaan: "Tämä ominaisuus,tämä älyllinen ""haluan nähdä mitä nyt tapahtuu"", on jotakin ilmassa olevaa, se on niin monissa tapaamissani ihmisissä, se on minussa. Se on osa meitä kaikkia. Se on tuon lauseen ""ei se mitään merkitse, ei se merkinnyt minulle mitään"" toiset kasvot..." (s.444-445)... "Mitä luulet tämän olevan, joka pakottaa meidän tapaisemme ihmiset kokemaan kaiken? Jokin ajaa meitä olemaan mahdollisimman monia erilaisia asioita tai ihmisiä." (s.542)
VastaaPoistaHän miettii: "Minulla ei ole aikaa ihmisille, jotka eivät ole kokeilleet itsellään, tarkoituksellisesti koetelleet rajoja... "Hän toteaa myös novellinaihiossaan *3,: "Normaalit, hyvät miehet ovat valmiita ja täydellisiä, eikä heissä ole piileviä mahdollisuuksia." (s.473)
Kovien arvojen yhteiskunnassa hän ehkä haluaa uskaltaa rohkeasti heittäytyä tuntemaan kaikkia tunteita: "Ihmiset tietävät elävänsä kuolleessa tai kuolevassa yhteiskunnassa..." Itsensä jäädyttämisen estämiseksi ja pitääkseen rakkauden tunteen on ehkä "välttämätöntä tuntea näitä emootioita kaksinaisesti..." (s.485.
Toisaalta rakastumista ohjaa tunne, ei järki: "Makasin valveilla ja ajattelin miten naisen alkaessa rakastella uuden miehen kanssa hänessä syntyy uusi olento, emotionaalisesti ja seksuaalisesti reagoiva olento, joka kasvaa omien lakiensa, oman logiikkansa mukaan." (s.498)
Mahdollisesti myös "lääkkeenä" yksinäisyyteensä ja toimettomuuteensa hän antautuu lopulta suhteeseen Saulin kanssa.
Ei hän minusta ole lainkaan tahdoton; hän haluaa maistaa hyvän ja pahan tiedon puusta ja kantaa myös sen seuraukset ;)
-maruna-
Minä luin kirjan kokonaan, tosin se, että se oli mukana lomalla (ja lentokentillä ja lennoilla :)) auttoi suuresti asiaa. Pitkä se tosiaan oli, minullakin oli käynnistymisvaikeuksia,
VastaaPoistakeskiosa oli vähän jämähtänyt mutta loppua kohti parani!
Minäkin yllätyin siitä, miten tuoreen oloisia suuri osa ajatuksista oli. Ja ei, minusta Anna ei ollut alistuva, ihan muuta. Mutta ehkä sen tosiaan voi ajatella monella tavalla. Olihan hänellä omat heikkoutensa, josta tyttären sisäoppilaitokseen lähtemisen jälkeinen sekoaminenkin kertoi.
Pidin mielenkiintoisena myös kuvausta tyttären vastareaktiosta äidin poliittisuudelle, vaikka sille olikin annettu vähän tilaa.
Toisaalta mietin paljon, tietääkö Anna oikein itsekään, mitä hän haluaa, ja miksi hän oikeastaan halusi yrittää pitää miehiä lähellään vaikka ei aina parisuhdetta halunnutkaan.
Aloitin innokkaana lukemaan lukupiirin kirjaa ja luinkin vajaat 100 sivua, mutta ikävä kyllä siihen se sitten jäi. Jos minulla olisi ollut aikaa enemmän lukemiselle olisin sen luultavasti lukenut kokonaan tai ainakin pidemmälle ennen keskeyttämistä, tällä kertaa kävi näin.
VastaaPoistaAlusta sen verran, että siinä tuli jo politiikkaa mikä ei iske yhtään, tätä kyllä osasin vähän odottaakin. Kirjan lukeminen olisi vaatinut enemmän aikaa ja ajatusta. Mielenkiintoista silti lukea muiden ajatuksia miksi on jäänyt kesken tai mitä mieltä on lukemastaan.
Milloin seuraava kirja paljastetaan?
nimimerkillä:"Menossa sunnuntaina tai maanantaina kirjastoon" :)
P.S. Aiotteko lisätä Lukupiiri-blogin Blogilistalle jossain vaiheessa? En ole tätä sieltä vielä löytänyt.
Aikaa kirjan lukeminen vaatii ja hyvinkin intensiivisesti mielestäni. Hyvä Reeta Karoliina, jos löydät aikaa kirjan lukemiselle. Itse ajattelin, että pitäisi lukea vielä toisen kerran kirja, koska tulkintani voi olla erilainen ja nimenomaan Annan hahmo vieläkin mietityttää. Hienosti Maruna olet poiminut tekstistä Annan ajatuksia. Tuo rajojen kokeileminen on minulta mennyt ohi tekstissä ja se ehkä avaakin minulle taas enemmän Annan hahmoa. Tessa olen samaa mieltä, että Janetilla ei ollut paljon tilaa, kun taas Mollyn poika Tommy on vahvasti esillä kirjassa. Näistä Annan miessuhteista minua jäi mietityttämään eniten Paul, oliko hän Annan "todellinen" rakkaus? Hänhän kuoli äkillisesti. Mitä te ajattelitte hänestä?
VastaaPoistaLukupiirin seuraava kuukauden kirja kerrotaan maanantaina 15.päivä. Kiitos Mayalle huomiosta blogilistasta! Nyt on Lukupiiri-blogi lisätty sinne!
Täällä vielä yksi tunnustaja. Olen lukenut Lessingiltä teokset Ruoho laulaa ja Viides lapsi ja työkaveri suositteli jo jokin aika sitten myös tätä Kultaista muistikirjaa.
VastaaPoistaTunnustankin, että olen lainannut Kultaisen muistikirjan jopa kahteen eri otteeseen kirjastosta, mutta en ole kummallakaan kerralla päässyt noin sataa sivua pidemmälle. Tarina ei vain imaissut mukaansa.
Mielenkiinnolla luen kuitenkin kaikkien kommentteja kirjasta.
Ehdin itse lukea Kultaista muistikirjaa alle 200 sivua, joten mulla ei luonnollisesti ole mitään kovin selkeää mielikuvaa kokonaisuudesta. Kielestä voisin sanoa sen verran, että pidin kovasti Lessingin tavasta kirjoittaa. Siitä saa jotenkin sellaisen mielikuvan, että teksti on syntynyt kadehdittavan vaivattomasti.
VastaaPoistaEn kutsuisi kirjaa vaikeaselkoiseksi, mutta jokin sen aiheissa tökki sen verran, että kulutin vähäisen vapaa-aikani mieluummin muiden asioiden parissa. En pystynyt millään tavalla samaistumaan hahmoihin, joten en myöskään ollut kiinnostunut heidän kohtaloistaan. Ehkä se johtui osittain myös kirjan vahvasta poliittisesta vireestä. Vaikka kommunismi on sinänsä ihan mielenkiintoinen aihe, se tuntuu omaan maailmankuvaani suhteutettuna hieman turhan etäiseltä.
Mua ärsyttää monissa feministisissä teoksissa se, että niiden tarjoama mieskuva on hyvin yksiulotteinen. Toki se tukee teoksen sanomaa paremmin, jos miehet on esitetty hieman huonossa valossa, mutta itseäni sellainen ei viehätä yhtään. Hyvin mahdollisesti mielenkiintoisten mieshahmojen puutteella olikin osuutta siihen, etten oikein päässyt kirjaan sisälle.
Voisin kyllä harkita Kultaisen muistikirjan lukemista vähän paremmalla ajalla. En kovin mielelläni jätä kirjoja kesken. No, parempi onni seuraavan kirjan kanssa ;)
Oon päässy sivulle 440 ja nyt alko ärsyttämään. En saa Annasta mitään otetta, kommunismi ei tunnu liittyvän muuten ku aiheuttavan lisää sekaannusta.. Huoh, musta tuntuu ettei Anna itekään tiedä kuka se on, minkälainen se yrittää olla ja minkälaisen kuvan se pyrkii itsestään antamaan. Kuvaukset Annan mielenliikkeistä aiheuttaa sekaannusta ja on jo liiankin syväluotaavia ja yksityiskohtasia.
VastaaPoistaYks tekijä on tietysti ikä. Oon syntyny noin kakskymmentä vuotta kirjan kirjottamisen jälkee ja täytyy myöntää, ettei lukion historian tunneilta jääny minkäänlaista kuvaa maailmasta ja sen liikkeistä. Mutta kommunismi, vapaa nainen ja taiteilija, feminismi.. Kaikki tuntuu olevan pelkkää sillisalaattia mun päässä.
Toisaalta suhteet Michaeliin ja sen jälkeisiin miehiin on jollain tasolla koskettanu mua henkilökohtasesti. Tunnen ärtymystä, ehkä siks kun pystyn samaistumaan Annaan suhteessa Michaeliin. Mut väkisinkin tulee mieleen, et miten ne kaikki Annan miehet oli naimisissa olevia? Kai siellä nyt oli naimattomiakin miehiä siihen maailman aikaan tai naimattomia/eronneita naisia, muita ku Molly? Missä ne on? Miksei niitä ollu enempää? Haluttiinko sillä kertoa kenties jotain, että kaikki teoksessa esiintyvät miehet ja naiset oli naimisissa olevia? No joo, toisaalta ottaen huomioon feminismi-näkökulman ymmärränkin tän, mut en mä oo väittänytkään olevani kovin syväanalyytikko :)
Lessingin kieli on mukaansatempaisevaa, mut sen sisältö vois olla vähän yksinkertaisempaakin.. Ja oon ymmärtäny et muissa teoksissa näin onkin.
Täällä on hyviä kommentteja, nekin jotka perustelevat keskeyttämistään. Esim. siksi, ettei saa yhteyttä Annaan tai ei tajua, mitä hän yrittää olla/esittää. Sillä minusta Lessing uppoaa tässä juuri kuvaamaan naista, joka on irti kasvuympäristöstään (Rhodesia), joka on kiivas poliittisesti ja soutelee erilaisten aikakauden aatteiden myrskyissä. Hän elää 1960-lukua, joka on 2. aallon feminismin aikaa, joka oli lajissaan se hurjin ponnistus koskaan, ja juuri siksi hän yht'aikaa haluaa miessuhteita mutta niillä ehdoilla, feminismi yrittää pakottaa eteenpäin. Siksi Anna ei ole eikä voikaan olla ehyt persoonallisuus.
VastaaPoistaSamaan 60-lukuun mahtuu myös kaikki muu kuohunta, nuorisomellakat, vähittäinen yhteiskunnan vaurastuminen, vasemmistopoliittisen ajattelun nousu. Ylipäätään hurja aatteellisuus, ml. psykoanalyysin ideat. Siksi Annaa pitää ajatella yhteiskunnallisesti aktiivisena aiheena, jonka oma elämä on epäjärjestyksessä ja jonka pää täytyy yhteiskunnallisella kuohunnalla.
Ylipäätään koko kirjaa täytyy 2010-luvulla lukea aikakauden kontekstia vasten.
Sitten tämä romaani on vielä kirjallinen sommitelma, romaanista romaanin sisällä, sillä Annahan on kirjailija, joka lopulta aloittaa "kultaisen muistikirjan" kirjoittamisen, kun ne muut muistikirjat ovat sekä päiväkirjoja että materiaalia siihen kirjaan, jonka hän kirjoittaa heti, kun saa elämänsä siihen järjestykseen, että voi kirjoittaa. Paitsi, että elämä heittää miessotkuja, mielenterveysongelmia, lastenkasvatusta, elinolojen työläyttä....
Muistikirjojen sisällä näkökulma vaihtelee, sillä aina silloin tällöin Annaa tarkastelee kirjailija-Anna ja välillä kertoja on päiväkirjan-kirjoittaja-Anna.
Minulle voimakkaimmin mieleen ovat jääneet sittenkin ehkä naiseuden olemuksen kuvaus, juuri tuo taipuisuus (tottakai mies haluaa rakastella juuri silloin, kun tytär alkaa itkeä naapurihuoneessa...) ja se, miten hän laittaa juhlapäivällisen miehelle, joka ei tulekaan. Nämä eivät ole välttämättä feministisiä kohtia, mutta ne ovat osoituksia naisen elämän kipupisteistä ja tilanteissa, joissa häntä revitään kahtaalle, rakkauteen ja vihaan. Miten olla kunnon nainen, jos miehet eivät välttämättä tule lainkaan vastaan, vaan se joka taipuu, saadakseen suhteen, on nainen.
Tarkoitan: miehet puhuvat, "kun en lapsen synnyttyä ollutkaan enää ainoa mies perheessä", niin tuo rakastelukohtaus on saman asian kääntöpuoli. Kenen tarpeet ovat tärkeimmät? Kuka ne pystyy selvittämään?
Sitten vielä (teini-)Tommy, "joka on siinä vaiheessa", älykäs nuori mies, joka raivostuu siitä, että hänet tulkitaan vain "vaiheessa" olevaksi - eiköhän siinä ole jotakin tuttua?
minulle 1. lukukerta oli vahvin, olin aika lumoutunut. Toinen kerta olikin sitten jo työläämpi, silloin kai politiikka tökki enemmän ja ratkaisutekniset yllätykset oli jo koettu.
Tämä on yksinkertaisesti niin iso kirja, ja moneen suuntaan tempova, että sitä on vaikea sulattaa helposti. Tänään sen arvo lepää ehkä eniten siinä, että se yrittää vangita koko 1960-luvun sisäänsä yhden naisen elämän silmien ja ajattelun kautta. Aikana, josta eteenpäin naisella oli elämä kodin ulkopuolella, jos hän niin halusi - mutta, jolloin sillä oli hintansa, koska mitään siitä, mikä on nykynaiselle itsestäänselvyys, ei ollut - kuten vaikkapa päivähoitopalvelut.
Lukupiirin vetäjällekin tämä oli liian kova nakki purtavaksi. Tunnustan, että kirja jäi minulta kesken ja sen ohi ajoivat sitten koko ajan kaikki luentoja varten luetut kirjat ja mielenkiintoisemmat uutuudet jne. Minusta on ilahduttava nähdä, kuinka moni kuitenkin oli saanut kirjan luettua ja on osannut analysoida teosta niin hyvin.
VastaaPoistaMiten ne jotka kirjan ovat lukeneet, tiivistäisivät kirjan idean niille, jotka jättivät sen kesken? Mikä olisi se kantava voima, minkä tähden kirjaan voisi tarttua uudelleen, kiinnostuneempana?
Mielenkiintoista oli myös, että aika monenmielestä kirja oli hyvä, mutta se jäi silti kesken. Minulla jää harvoin kirja kesken, mutta nyt olin voimaton ja vielä oudompaa on se, etten osaa edes perustella täysin, että miksi se jäi kesken. Jotenkin ei vain vetänyt tarpeeksi, vaikka se oli pullollaan mielenkiintoista ajan kuvastoa ja jopa metafiktiivisyys kiinnosti, kirja kirjan sisällä.
VastaaPoistaNostan kädet pystyyn, olin voimaton.
Kiitos kaikille kommenteista! En päässyt viikonloppuna koneen ääreen, ilahduttavaa huomata, että keskustelu on jatkunut näinkin vilkkaana.
VastaaPoistaMinuakin hämmentää tuo sama mikä Tomomiakin: miten kirja, jonka kieli kiehtoo, ja joka on hyvä, tosiaan jää kesken? Ja vaikka minullakin on nyt takana kaksi enemmän tai vähemmän onnistunutta kokeilua tämän kirjan parissa, haluan silti lukea sen vielä joskus kunnolla. Yleensä kun kirja jää kesken, se jää... Mutta ehkä Kultaisesta muistikirjasta vaistoaa, että jos sille antaisi kunnolla aikaa ja ajatuksia, se aukeaisi ja olisi hieno teos? Minusta kirja vaikuttaa varsinkin näiden kommenttien jälkeen kiehtovan moniulotteiselta. Olen iloinen, että niin moni on kommentoinut - nyt mekin, joilla kirja on lukematta tai jotka olemme lukeneet sen ylimalkaisesti, saamme kuitenkin tietoa ja näkemyksiä kirjasta ja tiedämme millainen se on, vaikka omaa selkeää näkemystä onkin vaikea muodostaa.
"Pelästyneille" tiedoksi, että ainakin minun kokemusteni mukaan muut Lessingit ovat paljon helpompilukuisempia, vaikka ovat viisaita ja tärkeitä kirjoja nekin. Lessingin Viidennestä lapsesta on nyt ollut tässä blogissa niin monta mainintaa, että tekisi mieli ehdottaa sitä joskus lukupiirikirjaksi. Ei kuitenkaan heti seuraavaksi kirjaksi. Seuraava kirja muuten paljastetaan vielä tänä iltana, siitä tulee erillinen postaus.
Täällä on nyt niin monta "kielteistä" kommenttia, että tulee väistämättä mieleen: aika aikaansa kutakin. Ehkä on niin, että kirjan sanoma ei enää jaksa kiehtoa tämän päivän lukijaa eikä tässä auta sekään, että kerronta ja kieli ovat sujuvaa ja helpon tuntuista. Nyt etsin vain aikaa, milloin saisin sen luettua toisen kerran. Minulle ei ole selvinnyt, miksi kirja oli mielestäni niin hyvä silloin kauan sitten, kuten olen jo täällä maininnutkin. Täällä esitetyt kommentit herättivät uteliaisuuteni vielä suuremmaksi. Kiitos niistä.
VastaaPoistaLuulen, että ainut kirja, jonka olen jättänyt kesken on Volter Kilven Alastaron salissa. Toivottavasti ei siitä tule seuraavaa lukupiirin kirjaa:)
Clarissa, minä taas olen saanut luettua Alastalon salissa ja jopa pidinkin (tietyllä tavalla) siitä! Siksi en ymmärrä, miten juuri tämä Lessingin kirja on sellainen kompastuskivi: esim. Alastaloon verrattuna tämän voisi vain "lukaista", tai niin ainakin luulisi.
VastaaPoistaEhkä otan tämän joskus matkakirjaksi, niin ei ole muita kirjavaihtoehtoja. Tosin olen jo kerran kokeillut matkailua Joycen Odysseuksen kanssa, enkä lukenut sillä matkalla mitään. :D
Teidän kommnetteja on tosi mahtava lukea! Mä en edes aloittanut tätä kirjaa, koska tiesin, etten ehdi sitä lukea. Ehkä seuraavan kirjan kanssa on parempi mahdollisuus. :)
VastaaPoistaLuulen, että tää kirja on minulle sellainen "luen sen sitten joskus, kun minulla on aikaa" -kirja. En vaan tiedä koska sitä aikaa oikein tulee.
Satu, Sara, kaikki muut! Multa puuttuu takuulla joku geeni, sillä en jaksa lukea millään Lessingiltä kuin sen yhden, jonka kaikki tietävät ja joka poikkeaa täysin Lessingin muusta tylistä. Se kuuluisa Viides lapsi. Ihan pakko sanoa, että Lessing on minusta puuduttava!
VastaaPoistaVoi, kunpa Lukupiiri olisi ehtinyt lukea Nadeem Aslamin Elävältä haudatut nopeesti. Kiinnostaisi tietää, mitä muuta ovat mieltä.
En pääse millään mukaan, sillä ainakin 20 kirjaa odottaa tuossa pinossa ja yksi kirjastosta, koska jonkun blogissa oli siitä arvostelu, jota en pystynyt vastustamaan.
Hei, haluan kiittää lukupiirin vetäjien puolesta kaikkia lukupiiriläisiä, jotka osallistuivat marraskuun kuukauden kirjan lukemiseen ja keskusteluun. Minusta on hienoa, että näin moni luki kirjaa, vaikka se jäikin toisilta kesken. Kirja antoi kuitenkin monia pohdinnan aiheita, jakoi mielipiteitä ja herätti kysymyksiä, mikä minusta oli tärkeintä! Te innostatte aktiivisuudellanne jatkamaan lukupiirin toimintaa ja seuraavien kuukauden kirjojen parissa. Jatketaan keskustelua!
VastaaPoistaMinunkin piti vielä kommentoida, että keskustelussa on ollut sekin hyvä puoli, että nyt olemme huomanneet, että kirjasta voi keskustella, vaikkei olisi lukenut sitä kokonaan. En toki kannusta itseäni tai muitakaan lukemaan lukupiirikirjoja vain osittain, mutta jos niin käy, voi silti vaihtaa ajatuksia kirjasta, se on hienoa.
VastaaPoistaJa, kuten on todettu aiemminkin, vaikka nyt julkaisimme jo tiedon seuraavasta kuukauden kirjasta, niin tietenkin tätäkin keskustelua saa jatkaa. Mihin tahansa tämän blogin vanhempaankin kirjoitukseen saa kommentoida!
Jaa, että miten tuon tiivistäisi... saakohan sellaista väkivaltaa tehdä kukaan muu kuin takakansitoimittaja :)
VastaaPoistaJos yrittäisi, niin ehkä jotain tällaista: "Kultainen muistikirja on monikerroksinen romaani, joka sisältää muita romaaneja ja niiden aineksia, jotka sekoittuvat päiväkirjamaiseen yksilön kokemusten kuvaukseen. Se kertoo eräästä afrikkalaissyntyisestä valkoisesta naisesta, joka on nuori, poliittisesti aktiivinen ja intomielinen, ja joka lisäksi haluaa ryhtyä kirjailijaksi. Kirjailijauraa jarruttavat niin miessuhteet kuin äitiydenkin vaatimukset.
Kuitenkin romaanin lopulla Anna kirjoittaa ensimmäisen lauseensa. Pato murtuu ja kaikki siihenastisen elämän koottu aines purkautuu ajatuksina, kokemuksina, aatteina, elettynä ja nähtynä yhdeksi suureksi kirjaksi, joka kasvaa erivärisistä muistikirjoista, sinisistä unelmista, punaisista poliittisuuksista, mustien ja synkkien hetkien mustasta.. kunnes viimeinen on se kultainen ja samalla ne kaikki muut.
Kirja kietoo itseensä koko kirjoittamisaikansa yhteiskunnan, mikä toisaalta tekee kirjasta myös ajoittain raskasta luettavaa."
On mahdollista, että tämä vanhenee käsiin, vähitellen. On mahdollista, että vaikka aatteet ja vaatteet vaihtuvat, siitä löytyy kuitenkin omassa ajassa kamppaileva ihminen, ja kaikki ajat ja kaikki aatteet edellyttävät tiettyä oman näkemyksen hakemista siihen mikä oli. Joka tapauksessa se ainakin säilyttää arvonsa historiaan suuntaavana ajankuvana, ja kertoo mistä tilanteesta "äitiemme feminismi" lähti.
Vaikeat kirjat jäävät joskus kesken siksi, että ovat liian isoja, siksi että aikaa ei ole, siksi etteivät ne puhuttele tarpeeksi. Mutta tuossa viimeisessä on oma sudenkuoppansa, mikä on hieman samanlaista kuin uuden ja vieraan ihmisen kanssa tekemisiin joutuessa, (ehkäpä vielä vähemmän välittömän ihmisen). Kirja henkilöineen on otettava sellaisena kuin se on, sillä jos asettaa päähenkilöille ennakkoehtoja, "en tykkää kun se ei ole yhtään hauska", tms. niin silloin ei lopulta lue kuin sellaisia kirjoja, jotka vahvistavat omaa itseä ja omia ajatuksia.
Sen tähden joku viisas (vahinko etten muista kuka) kirjoitti: ihmiset, joilla on vain yksi hyvä kirja, ovat sangen epäilyttäviä.
Ymmärrän sen niin, että heillä on vain yksi totuus, yksi mustavalkoinen maailma jne. Tai sitten niin: heillä on tilaa vain itselleen.
Kirjan kantava voima? Kirjaa voi lukea niin monesta vinkkelistä ja erivärisin silmälasein...
VastaaPoistaMinusta kirjan voi lukea kuvauksena erään aikakauden vaikutuksista, yhden merkittävän ideologian kukoistuksesta ja rapautumisesta, siitä mitä yhden yksilön identiteetille merkitsee ensin tempautua intohimoisesti mukaan, sitoutua aktiivisesti toimintaan ja vähitellen joutua pettymään aatteeseen ja aatetovereihin. Kuinka tämä tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden eetos toteutuu ja varsinkin kuinka usein se jää toteutumatta ihmisten välisissä suhteissa sekä ihmisen sisäisessä maailmassa.
Minustakin olennaista on, kuten joku tuolla yllä totesi, suhteuttaa kirja ja päähenkilö kirjoitusajankohtaansa, tuohon poliittiseen murroskauteen, johon meillä on jo ajallista etäisyyttä. On melko lailla eri asia olla 'vapaa nainen' Suomessa 2010-luvulla kuin 1930-1960 -luvuilla Keski-Afrikassa tai Englannissa.
Anonyymin ohjenuora lukemiseen on minusta mainio: "Kirja henkilöineen on otettava sellaisena kuin se on...". Itse ainakin saan lukemastani eniten irti kun en lähde heti tuomitsemaan tai moralisoimaan henkilöhahmoja, vaan yritän ymmärtää heitä. Ikävätkin henkilöhahmot voivat olla kiinnostavia!
Myönnän kyllä itsekin jättäneeni esim. Peter Höegin Lumen tajun kesken jo alkuvaiheissa, kun en päässyt eroon ajatuksesta että päähenkilönainen on oikeasti valepukuinen mies :)
Mutta hauskaa oli kuulla erilaisia näkemyksiä kirjasta ja siihen tarttumisesta ja kiitos Saralle tämän kirjan valinnasta!
-maruna-
Kiitos Anonyymille ja Marunalle hienoista kommenteista, erityisesti Anonyymille yhteenvedosta. Jos (ja KUN) vielä luen Kultaista muistikirjaa, palaan ehdottomasti tuohon yhteenvetoon, kuten muihinkin tämän keskustelun kommentteihin. Toivotaan, että tämä mielenkiintoinen lukupiirikeskustelu nousee esiin Googlen hakutuloksissakin, jos joku joskus etsii tietoa Kultaisesta muistikirjasta.
VastaaPoistaOlen täysin samaa mieltä, että kirja pitäisi aina ottaa sellaisena kuin se on. Mutta sitten kun sitä lukee tarkoitushakuisesti esim. lukupiiriin, alkaa sitä lukiessa tulkita, kokemuksieni mukaan jopa niin, että joskus tulkitseminen vie huomiota lukemiselta. Yritän kyllä nauttia kaikista kirjoista ihan vaan kirjoina ja lukea ne "tavallisesti" enkä miettien, mitä voin sanoa siitä lukupiirissä tai blogissa. Sitten myöhemmin mietin, mitä kaikkea tämän "aidon lukukokemuksen" jälkeen jäi kirjasta mieleen.
Vaikeammista kirjoista voisi tietenkin olla hyvä tehdä muistiinpanoja lukemisen aikana jo ihan sitä omaa lukemistakin helpottaakseen. Yleensä en kuitenkaan jaksa keskittyä niin paljon.