sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Lukupiirikeskustelu: Juha Itkonen, Seitsemäntoista




Tämä on noloa, tai oikeastaan jo katastrofaalista. Minun pitäisi aloittaa keskustelu kirjasta, jota en ole lukenut. 


Luulin saavani Juha Itkosen Seitsemäntoista-kirjan ajoissa, mutta sitä ei ollutkaan noin vain kirjaston hyllyssä. En saanutkaan lainattua sitä kaverilta, enkä viitsinyt enää tänää ostakaan. Nyt jos koska olisi ollut käyttöä sähkökirjalle, mutta eipä minulla ole lukulaitettakaan.


No mutta, kertokaapa te muut! Millainen kirja se oli, hypnoottisen mukanaanvievä vai puuduttavan tylsä? Jotain siltä väliltä? Minulla on ollut viime vuosina vähän ristiriitainen suhde Juha Itkosen tuotantoon;  tästä viimeisimmästä romaanista olen saanut sen käsityksen, että se olisi vähän puuduttava, ellei lukija ole äärimmäisen kiinnostunut kirjailijaelämästä ja etenkin kirjailijan tilityksistä, miten hankalaa kirjailijaelämä on.  Toisaalta Itkonen on kyllä taitava ja kiinnostava kirjailija, joten en usko, että mikään hänen kirjansa on täysin puuduttava.


Minusta Itkosen esikoinen Myöhempien aikojen pyhiä oli taidokas ja erikoinen teos, hypnoottinen lukukokemus ja niin hyvä, että ostin sitä ihmisille lahjaksikin. Sitten tuli Anna minun rakastaa enemmän, joka oli kyllä hyvin luettava ja taitava sekin - mutta aivan erilainen, viihteellisemp,i ja loppu oli pettymys. Etenkin eräs ystäväni oli siitä kiukustunut: muistan, miten hän purnasi, ettei lukijoita saa huijata eikä mattoa saa vetää jalkojen alta ja hänestä kirjan loppuratkaisu oli kuin yläasteelaisen aineessa.


Novellikokoelman Kohti en muista herättäneen noin suuria tunteenpurkauksia puolesta eikä vastaan itsessäni tai muissakaan tuntemissani lukijoissa. Siinä oli helmensä, mutta myös hieman himmeämmät helmensä.


Juha Itkonen on kuitenkin kirjailija, jonka uraa seuraan ja haastatteluja luen, vaikken kaikkia kirjoja lukisikaan. Hän vaikuttaa monipuoliselta ja määrätietoiselta: osallistuu jopa kirjoistaan tehtyihin näytelmiin. Minusta Juha Itkonen on yksi niistä suomalaisista nykykirjailijoista, joiden tuotantoon kannattaa tutustua jo yleissivistyksen vuoksi - ja jonka tuotantoa kannattaa lukea jo siksi, että varmaa ja laadukasta tekstiä on aina ilo lukea, silloinkin kun siihen ei iki-ihastuisi.


Onnistuiko joku muu saamaan Seitsemäntoista käsiinsä? Tai oletteko tutustuneet muuhun Itkosen tuotantoon? 

6 kommenttia:

  1. Minä löysin kirjan melko pian sen kuukaudenkirjaksi julkistamisen jälkeen, mutta en saanut luettua loppuun. Ikävä kyllä. Odotukset olivat suht korkealla ja mielenkiinnolla kävin tämän lainaamassa, mutta lukeminen ei vain napannut. Ehkä se oli liian monikerroksinen minulle. Tämä harmitti, mutta kiitos noista muista Itkosen tuotannon vinkeistä, täytyypä tutustua josko ne iskisivät paremmin :)

    VastaaPoista
  2. Tata, tätä Itkosen kirjaa on moitittu tylsäksi. Lueskelin viime syksynä blogeista arvioita, enkä muista kovinkaan monta ihastunutta tekstiä lukeneeni.

    VastaaPoista
  3. Minullakin oli kirja lainassa, mutta en nyt oikein innostustunut sen lukemiseen.

    VastaaPoista
  4. No voi hyvä tavaton. Luin kirjan sen ilmestymisen jälkeen ja minä kyllä pidin siitä. Ihan tarkkaan en taida enää muistaan, mutta juoni taisi mennä suurin piirtein: kirjailija kirjoittaa kirjan nuoruudestaan, kesätyöpaikasta ja sen tapahtumista, työkavereistaan. Entinen työkaveri lukee myös kirjan ja närkästyy: eihän tämä näin mennyt. On myös hieman katkeara, sillä kiinnostunut itsekin kirjoittamisesta. Käy kirjoittajapiirissä, jota vetää ei niin menestynyt kirjailija. Tarina imaisi kyllä minut mukaansa. Jotensakin minua viehätti se nuoruuden elämän kuvaus, kun on 17 eikä tiedä varmasti mitä haluaa ja ajatukset ailahtelevat. Viehätti myös sen kuvaus, miten niin eri tavalla koemme ja muistamme tapahtumat.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi: kiinnostuin kirjasta täällä olleen esittelyn perusteella, luin enkä pitänyt ja nyt taas kiinnostuin sun kommentin luettuani :D Ehkä tätä pitää yrittää uudestaan jossain vaiheessa...

    VastaaPoista
  6. Minä luin juuri tämän kirjan, joka oli samalla ensimmäinen Itkoseni enkä tykännyt kovin paljon. Kieli oli ihan hyvää, ajankuva myöskin tunnistettavaa, samoin osittain pystyi samaistumaan nuoren pojan elämään, mutta muuten... jotenkin tylsä ja mitäänsanomaton.

    Viimeiset sivut olivat kyllä hyviä ja ne taidan vielä lukaista uudelleen ja toki paikoin oli hyviä ajatuksia, mutta kokonaisuutena kirja oli huono ja juoni sekava ja epäuskottava. Ehkä kirjaa olisi pitänyt työstää enemmän, nyt kaikki henkilöt jäi liian levälleen.

    Itkosen esikoisen aion vielä lukea, mutta tämän kirjan perusteella en kyllä ollenkaan ymmärrä Itkosen suosiota!

    VastaaPoista