tiistai 15. maaliskuuta 2011

Huhtikuussa valloitetaan Viro!


Lukupiiri-blogin gallup siitä, mikä maa seuraavaksi valloitetaan kirjallisesta näkökulmasta, päätyi Viron ja Suomen tasapeliin. Päätimme julistaa näistä voittajaksi Viron. Viron kirjallisuus on ainakin itselleni varsin vierasta, mutta ehkä kaikki muuttuu tänä vuonna: Viro on vuoden 2011 Helsingin kirjamessujen teemamaa. Lukupiiri on siis ajan hermolla. ;)

Nykyvirolaisista teoksista luettavaksi valikoitui Andrus Kivirähkin teos Riihiukko. Vuonna 1970 syntynyt Kivirähk on julkaissut lukuisia teoksia, ja Absurdia-nettisivuilla hänen sanotaan kuuluvan Viron kiehtovimpien nuorten kirjailijoiden joukkoon. Ote sivulta: "Kivirähk on ammatiltaan toimittaja ja tunnettu pääasiassa sanomalehdissä julkaistuista humoristisista ja tabuja rikkovista pakinoistaan. Hän on loistava tarinankertoja, jonka kertomukset huokuvat lämmintä ja herkkää huumoria."

Riihiukko on saanut Viron kirjallisuuden parhaan proosateoksen valtionpalkinnon. Kustantajan mukaan kyseessä on omaperäisen virolaisen kulttuurivaikuttajan humoristinen tarina ihmisten ahneudesta. Kertomus sijoittuu päähenkilön riihiukon kotikylään, eikä kylä kuulosta aivan tavalliselta: "Riihiukon kotikylässä on käynnissä taukoamaton varastaminen ja omaisuuden kokoaminen. Ukolla on tepsivä konsti vaivaan kuin vaivaan, mutta kyläläisten pahimmalle taudille hänkään ei mahda mitään: ahneus on tullut jäädäkseen. Kommelluksia riittää, kun aivan kaikki voudeista karjapiikoihin kähveltävät niin tyhmänylpeältä kartanonväeltä kuin toisiltaankin. Eivätkä ihmiset ole kylän ainoat toimijat. Taidokkaasti kirjailija kuljettaa tarinassaan krattia, ruttoa, horkkaa, ihmissutta ja muita kansantarinoiden hahmoja."

Tarina kuvaa Viron maaorjuuden aikaa, mutta sen voi lukea myös nyky-Viron kuvauksena. Kuulostaa monipuoliselta ja mielenkiintoiselta!

Keskustelu Andrus Kivirähkin Riihiukosta alkaa tuttuun tapaan 10. päivä kuuta. Viro valloitetaan siis 10.4. Tervetuloa mukaan!

torstai 10. maaliskuuta 2011

Lukupiirikeskustelu - Anna Liisa



Minna Canthin Anna Liisa (1895) kertoo samannimisestä nuoresta tytöstä, joka päätyy surmaamaan aviottomana syntyneen lapsensa, mutta tunnustaa syntinsä ennen kuin astuu liittoon kihlattunsa kanssa ja suoraselkäisesti on valmis suorittamaan rangaistuksensa, yksin. Tällaista omatunnon velvoitusta ja sisäisen totuuden voittoa on kuvattu Canthin tuotannossa Tolstoin vaikutukseksi.

Anna Liisa on menossa naimisiin Johannes Kivimaan kanssa, mutta onnea varjostaa hänen aiempi suhteensa Kortesuon tilan entiseen renkimieheen, Mikkoon.Vastakkain asettuvat todellisuus ristiriitoineen ja ankara talonpoikainen moraali, jossa korostetaan neitseellistä avioliittoa ja siveyttä. Minusta oli ahdistavaa, kuinka paljon Anna Liisa joutui kantamaan sisällään ja millaisen kiristyksen uhriksi hän joutui. Se tunne oli lukiessa niin voimakas, että se ajoi jopa tuon lapsensurmaamisen ohi. En välittänyt niinkään lapsesta, vain Anna Liisasta.

Keräsin tähän vähän näytteitä Canthin kirjeistä, koska niissä näkyy Anna Liisan luontiprosessia. Jatkan kirjeiden parissa, mikäli haluatte lisää näytteitä.

Minna Canth kirjoittaa Anna Liisasta ystävälleen Emilia Bergbomille 22.2.1895:
"Vielä minulla on semmoinen tuuma, että tämän näytelmän lopetettua, tarttuisin heti käsiksi uuteen. Enkä antaisi sen ennakkoluulon tulla esteeksi, etten muka nyt kykenisi, koska juuri olen yhden kirjoittanut. Otan sen toisen sitten porvariselämästä, kun tämä on kansan elämästä. Muuten olen tätä kirjoittaessani tullut uudelleenkin siihen päätökseen, että kansan ihmiset ovat paljon draamallisempia kuin nykyaikaiset kulttuuri ihmiset. Luonteet ovat yksinkertaisemmat ja kokonaisemmat, tunteet eheämmät ja valtavammat. Eikä niitä ehkäise mitkään reflektioonit."

29.3.1985
"Minä tässä juuri kirjoittelen näytelmääni. Arpajaishommat veivät aikaa, mutta loppupuolella kolmas näytös jo on. Se loppu "klämmi" pitäisi saada hyväksi. En tiedä, tuleeko tämä yleisöä miellyttämään, sillä se on raskaanlainen ja jotenkin synkkä. Riippuu paljon siitä, miten pääosa Anna Liisa, esitetään. [J.H] Erkon Kullervo kuuluu myöskin valmistuvan ensi vuodeksi. Kyllä kait tämä Anna Liisa pitäisi siinä tapauksessa mennä aikaisemmin, sillä Kullervon jälkeen se ei enää maistuisi miltään.  Täälläkin näkee, että yleisön maku on järkiään muuttunut. Ei se enää rakasta realismia, kuta satumaisempaa ja kevyempää, sitä parempi."

10.6.1985
"Niin, kuinkako on minun näytelmäni laita? Se kävi niin, että kuin luulin sen valmiiksi ja luin ääneen muutamille ystäville, - joista [K.E.] Frisk ainoa arvostelijaksi kykenevä -huomasin, että viimeinen eli kolmas näytös oli kokonaan kelvoton. Sitä vastoin ensimmäinen ja toinen näytös tuntuivat aivan valmiilta, jonka tähden jätin ne semmoisiksi kuin olivat ja ryhdyin kolmanteen näytökseen uudelleen käsiksi. -- Tällä viikolla sen nyt yhtä kaikki lopetan. Pahempi vaan, etten tiedä, onko se nytkään onnistunut. Semmoisenaan saanee nyt kumminkin käydä, sillä en minä sitä paremmaksi saa."

Kirjevalintani ovat siinä mielessä huonoja, että nämä ovat alunperin kirjoitettu ruotsiksi ja sitten myöhemmin suomennettu. Etsin myöhemmin lisää kirjenäytteitä Anna Liisasta, jos löytäisin alunperin suomenkielisen kirjeen, niin voisimme verrata Canthin kieltä näytelmän kieleen.

Alustavia kysymyksiä keskustelua herättelemään:
Mitä mieltä olitte näytelmän tarinasta? Oliko se teistä uskottava? Millainen hahmo Anna Liisa oli? Pystyikö häneen samaistumaan? Toimiko näytelmän dramaattinen jännite ja henkilöhahmojen vastakkainasettelu vielä 2010-luvulla luettaessa? 

Minna Canth oli oppinut puhutun suomen lapsena, kirjoittamaan hän oppi ensin ruotsiksi ja myöhemmin aikuisena hän opetteli myös standardi-suomen normeja. Hänellä ei ollut mitään kotimurretta tai paikallisidentiteettiä suomeksi. Dialogejaan hän luetutti mm. palvelijoillaan saadakseen niihin autenttisuuden tuntua.
Millaiselta Canthin kieli tuntui?

Potkaisen nyt keskustelun käyntiin ja teen myöhemmin lisäkysymyksiä, mikäli on tarvetta.