Leena Krohn: Mitä puut tekevät elokuussa

Toukokuun kuukauden kirja on Leena Krohnin vuonna 2000 ilmestynyt Mitä puut tekevät elokuussa. Seitsemän kertomusta keskenkasvuisille. Kuten kirjan alaotsikko kertookin, niin teos sisältää seitsemän kertomusta ja ne jatkavat kirjailijan filosofisten pienkertomusten sarjaa. Krohnille tuttuun tyyliin luvassa on tarinoita ihmisistä ja eläimistä, jotka ovat hyvin erikoisia. Kirjailija on itse kuvittanut kirjan ja olen kiehtovia kuvia jo ihaillen selaillut.

Krohnin maailmaan voi sukeltaa myös lukemalla hänen muuta tuotantoaan. Lukupiirikeskustelu alkaa 10.5.2011.

Toukokuussa keskustellaan Leena Krohnista

On taas aika paljastaa seuraava lukupiirikirja. Valitsimme Saran ja Hannan kanssa toukokuun kirjaksi Leena Krohnin teoksen Mitä puut tekevät elokuussa. Palaan esittelemään kirjan kuvan ja tarkempien tietojen kanssa viikonlopun aikana; teokseen tutustumisen voi joka tapauksessa aloittaa vaikkapa tästä Helsingin Sanomien artikkelista.

Huom! Päätimme, että toukokuun 10. päivä alkavassa keskustelussa voidaan puhua myös muista Krohnin teoksista kuin juuri tästä kirjasta. Voit siis lukea jotain muutakin Krohnilta tai osallistua keskusteluun, jos olet tutustunut Krohniin jo aiemmin. Minä en ole lukenut vielä Mitä puut tekevät elokuussa -teosta, mutta yleisesti olen sitä mieltä, että kaikkien pitäisi lukea edes kirjan tai parin verran Krohnia, hän on niin omanlaisensa kirjailija.

Lukupiirikeskustelu: Andrus Kivirähk, Riihiukko

On jälleen lukupiirikeskustelun aika. Toivottavasti moni on lukenut Andrus Kivirähkin Riihiukon. Olisi hauska tietää, mitä mieltä olitte kirjasta ja millaisia tulkintoja se herätti! Onko tämä hyvä esimerkki nyky-Viron kirjallisuudesta, osaako kukaan kertoa?

Minun on myönnettävä, etten osaa sanoa Riihiukosta oikein mitään täsmällistä. Myönnän lukeneeni teoksen kovin nopeasti, sillä yllättäen teinkin tämän viikon talvilomallani kaikkea muuta paitsi luin, vaikka toisin olin kuvitellut. Pääasiallinen mielikuvani Riihiukosta on se, että se oli ällistyttävä. Jo heti alussa paljastui, että tämä kirja on satiirinen ja monin tavoin absurdi. Mitään samantyyppistä en muista lukeneeni hetkeen - tai ollenkaan. Heti ei nimittäin tule mieleen kirjaa, jossa syödään saippuaa ja kynttilöitä, isketään ruttoa puukolla sorkkaan tai olisi mitään muutakaan sellaista, mitä tässä kirjassa tapahtui. Riihiukon kylän marraskuu oli melkoisen vauhdikas! Kun kerronta oli selkeää, lukijakin pysi helposti kärryillä tuon marraskuun tapahtumissa. Ainakin sitten, kun oli ymmärtänyt, mikä se kratti oikein on.

Helppolukuisuudesta huolimatta kirjaa oli minusta aika hankala tulkita rivien välistä tai vertauskuvallisesti. Luulen, että Viron historian ja kulttuuriperinteen tunteminen olisi antanut Riihiukosta aivan eri kuvan. Koska itselleni ei nyt muodostunut kovin selkeää tulkintaa ko. kirjasta, katsoin, mitä muut ovat sanoneet.

Helsingin Sanomat varottaa pitämästä Riihiukkoa taloudellisena menestyskertomuksena. Hannu Marttila kirjoittaa:
"Mutta varjelkoon meitä suomalaisia näkemästä kirjan väkeä veljeskansan talousihmeen vertauskuvana." Hän esittää, mielestäni uskottavasti, että kyse on enemmänkin sankaruudesta, ja se taas on Suomessa ja Virossa erilaista: "Suomessa sankaruus on nähty yksinäisenä uhmana ja raivona luonnon ja herrojen taipumattomuutta vastaan. Virossa, jonka historia on ollut monin ajoin paljon rankempi, ovela on voinut selviytyä vain sieppaamalla miehittäjän taskusta leipäpalan. Kansantarinat kertovat kavalista ihmisistä, jotka huijaavat piruakin. Vaikka kertoja voittaa naurajat puolelleen, traaginen asetelma on kaikille liiankin tuttu: vahvempi vie kuitenkin lopuksi kaiken."
 
Riihiukko on ilmeisesti onnistunut huijari- ja selviytymiskuvaus, sillä sekä tämä kirja että muu Kivirähkin tuotanto ovat Virossa suosittuja. Minua ilahdutti kirjassa erityisesti kerronta, joka oli sillä tavalla elävää, että näin tarinat mielessäni. En siis hämmästynyt, kun Google tiesi kertoa, että Riihiukko tunnetaan myös näytelmänä.

Hämmästelin hieman kirjan tekstin tyyliä. Tiedän, että kyse on uudesta kirjasta, vaikkeivat tapahtumat nyky-Viroon sijoittuneetkaan. Mielestäni kuulosti kuitenkin liian uudenaikaiselta ja tarpeettomaltakin, että kirjassa oli Mitä vittua -tyyppisiä repliikkejä. Osa sanonnoista kuulosti myös ihan suomalaisilta, mutta koska en osaa viroa kuin aivan vähän, en voi vertailla, miten asiat olivat alkutekstissä. Häiritsikö ketään muuta paikoin liian nykyaikaiselta ja jotenkin huolimattomalta tuntuva teksti, etenkin dialogi?

No niin, Keskustelu on avattu ja sana on erittäin vapaa - kaikenlaisia Riihiukko-kommentteja otetaan mielellään vastaan! :)